Teologia:pelastusjärjestys
pelastusjärjestys
| pelastusjärjestys |
erityisesti protestanttisen dogmatiikan käyttämä tapa organisoida keskeiset pelastusopin raamatulliset käsitteet seuraantoon
Pelastusjärjestys (lat. ordo salutis) tarkoittaa ensisijaisesti 1500- ja 1600-lukujen protestanttisen uskonopin tapaa asettaa erilaiset raamatulliset pelastuskäsitteet keskinäiseen järjestykseen. Tyypillinen järjestys on esimerkiksi kutsumus (vocatio) - valistus (illuminatio) - kääntymys (conversio) - uudelleensyntyminen (regeneratio) - vanhurskauttaminen (iustificatio) - pyhitys (sanctificatio) - kestävyys (perseverantia) - uudistuminen (renovatio) - kirkastuminen (glorificatio). Myös modernin aikakauden dogmatiikassa pohditaan tällaisten käsitteiden keskinäisiä suhteita usein laajasti.
Pelastusjärjestyksessä on yhtäältä kyse raamatullisen kielen saattamisesta loogiseen asuun. Toisaalta siinä näkyy myös varhaismodernin, ihmiskeskeisen ajattelun ja introspektion alati kasvava rooli ihmisen uskonnollisuuden pohdinnassa. Pelastusjärjestys kohdistuu yleensä enemmän ihmisen sisäiseen muutokseen kuin Kristuksen työn käsitteellistyksiin (kuten lunastus, sovitus, edustaminen, sijaisuus jne.)
Termipankki ei esitä mitään tiettyä pelastusjärjestystä, vaan käsittelee kutakin yllä mainittua termiä erikseen. Kristuksen työn osalta sitä vastoin pyritään esittämään väljä terminologinen yleisrakenne.
Erikieliset vastineet
| ordo salutis | latina (Latina) | (käytetään monissa kielissä) |
| Heilsordnung | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.2.2026: Teologia:pelastusjärjestys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:pelastusjärjestys.)