Teologia:lohdutus
lohdutus
| lohdutus |
Raamatun kielenkäytössä lohdutus on Jumalan kehotus Israelin kansalle (Jes. 40:1) ja Jeesuksen Vuorisaarnan autuaaksijulistusten eräs sisältö (Matt. 5:4). Jumala ja Kristus tuovat lohdutusta (2. Kor. 1:3-6).
Myös antiikin filosofisissa kirjoituksissa lohdutus (lat. consolatio, esim. Seneca ja Boethius) on keskeinen terapeuttinen työkalu kuolemaan ja vaikeuksiin liittyvän surun työstämisessä.
Luterilaisessa teologisessa perinteessä lohdutusta on usein pidetty papin työn ja ylipäätään sielunhoidon keskeisenä sisältönä. Tyypillisesti lohdutuksen sisältönä on tällöin muistutus Jumalan erilaisista lupauksista, kuten anteeksiantamuksesta ja jälleennäkemisen toivosta. Sisäisen maailman työstämisen ohella ulkoiseen teologiseen kiintopisteeseen, lupauksen sanaan, keskittyminen on tyypillistä teologisen lohdutuksen käsitteelle ja prakikselle.
Samantapainen itsen ulkopuolelle katselu on tyypillistä myös Boethiuksen klassikkoteoksessa Filosofian lohdutus. Agricolan sana.Erikieliset vastineet
| consolation | englanti (English) | |
| consolation | ranska (français) | |
| Trost | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:lohdutus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:lohdutus.)