lohdutus


lohdutus

Määritelmä Lähimmäiseen kohdistuvan kärsimyksen ja surun lievittäminen, usein ulkoisiin tosiseikkoihin vetoamalla

Selite

Raamatun kielenkäytössä lohdutus on Jumalan kehotus Israelin kansalle (Jes. 40:1) ja Jeesuksen Vuorisaarnan autuaaksijulistusten eräs sisältö (Matt. 5:4). Jumala ja Kristus tuovat lohdutusta (2. Kor. 1:3-6).

Myös antiikin filosofisissa kirjoituksissa lohdutus (lat. consolatio, esim. Seneca ja Boethius) on keskeinen terapeuttinen työkalu kuolemaan ja vaikeuksiin liittyvän surun työstämisessä.

Luterilaisessa teologisessa perinteessä lohdutusta on usein pidetty papin työn ja ylipäätään sielunhoidon keskeisenä sisältönä. Tyypillisesti lohdutuksen sisältönä on tällöin muistutus Jumalan erilaisista lupauksista, kuten anteeksiantamuksesta ja jälleennäkemisen toivosta. Sisäisen maailman työstämisen ohella ulkoiseen teologiseen kiintopisteeseen, lupauksen sanaan, keskittyminen on tyypillistä teologisen lohdutuksen käsitteelle ja prakikselle.

Samantapainen itsen ulkopuolelle katselu on tyypillistä myös Boethiuksen klassikkoteoksessa Filosofian lohdutus. Agricolan sana.

Erikieliset vastineet

consolation	englanti (English)
consolation	ranska (français)
Trost	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:lohdutus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:lohdutus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →