Taidehistoria:vanitas
vanitas
| vanitas |
asetelmamaalauksen laji, jossa joko kaikki tai vain jotkin kuvatut esineet symboloivat ihmiselon lyhyyttä ja kaiken aineellisen tilapäisyyttä
Vanitas-maalauksissa katsojaa muistutetaan maallisen hyvän katoavaisuudesta ja kuoleman väistämättömyydestä erilaisilla symboleilla, joita ovat muun muassa pääkallot, luut, sammuneet kynttilät, kellot, aurinkokellot, tiimalasit, terälehtensä karistavat kukat, raha, maallisen vallan vertauskuvat kuten kruunu sekä soittimet, kirjat ja taide- ja koriste-esineet.
Aihe on saanut nimensä Vanhan testamentin Saarnaajan kirjasta (Saar. 1:2). Latinankielisestä Vulgatassa Saarnaaja lausuu: ”Vanitas vanitatum et omnia vanitas” eli suomeksi ”turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”. Vanitas-teemaan liittyy myös latinankielinen lause memento mori (muista, että olet kuolevainen), jota on samoin symboloitu vanitas-aiheeseen liittyvillä esineillä.
Asetelmamaalauksen lajina vanitas saavutti itsenäisen aseman 1550-luvulle tultaessa, mutta erityisesti se oli suosittu 1600-luvulla esimerkiksi Espanjassa ja varsinkin kalvinistisissa Alankomaissa, missä Leiden oli yksi sen keskuspaikoista. Laji pysyi suosittuna 1600-luvun jälkipuolelle asti. Vanitas-aiheistoa on löydettävissä myös saman ajan muotokuvamaalauksesta.
lat. vanitas = turhuus
Erikieliset vastineet
| vanitas | englanti (English) | |
| vanitas | ruotsi (svenska) | |
| ванитас | venäjä (русский) | (tavallisesti tieteellisissä yhteyksissä käytetään latinalaista kirjoitusasua) |
Käytetyt lähteet
Konttinen&Laajoki2000, TheOxfordDictionaryofArt2004, Valkeapää&Salmela&Bonelius&JYtaidehistoria1997
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.2.2026: Taidehistoria:vanitas. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:vanitas.)