Taidehistoria:suihkukaivo

Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.

Määritelmä koristeellinen allas- tai kaivorakennelma, jossa vesi paineen vaikutuksesta pulppuaa ilmoille joko yhtenä tai useana suihkuna ja johon usein liittyy veistokoristelua sekä toisinaan laajoja veistosryhmiä

Selite

Antiikista lähtien suihkukaivot ovat palvelleet Euroopassa käytännöllisiä tai koristeellisia tarkoituksia yksityisillä ja julkisilla paikoilla, kuten aukioilla, puutarhoissa, pihoilla ja puistoissa. Suihkukaivot kuuluivat myös islamilaiseen arkkitehtuuriin. Kuvanveistosta tuli pääelementti Italian renessanssin aikana firenzeläiskuvanveistäjien suunnittelemissa suihkukaivoissa, kuten Bartolomeo Ammannatin Neptunuksen suihkukaivossa (n. 1560–1575). Barokin aikana 1600-luvulla suihkukaivot olivat mahtavimmillaan. Gianlorenzo Bernini (1598–1680) suunnitteli Roomaan maamerkeiksi muodostuneita suihkukaivoja, kuten Neljän joen lähteen (1648–1651) Piazza Navonalle. Suihkukaivot olivat olennainen osa myös Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n Versailles’n palatsin puiston suunnittelua.

Yksi Suomen tunnetuimpia suihkukaivoja on Ville Vallgrenin (1855–1940) Havis Amanda (1908) Helsingissä Kauppatorin laidassa. Emil Wikströmin (1864–1942) Pohjan neito valmistui Tampereelle 1913.

Lisätiedot lat. fōns = lähde; ransk. fontaine

Käytetyt lähteet

Konttinen&Laajoki2000, MOTKTS, MOTSynonyymisanakirja, OED, ClarkeM2010, Broby-JohansenR1995, SymmenM2004, CambellG2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.4.2024: Taidehistoria:suihkukaivo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:suihkukaivo.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →