Semiotiikka:seemi
seemi
seemi |
1. Peircen myöhäisessä (1906) semiotiikassa mikä tahansa (merkki), joka toimii edustamansa tai representoimansa objektin sijalla
1. Peirce halusi v.1906 laajentaa traditionaalisen logiikan kolmijaon "termi, propositio, argumentti" koskemaan kaikkia, ei vain kielellisiä merkkejä, jolloin kaksi ensimmäistä näistä oli tarpeen korvata laajemmilla käsitteillä. Termin "termi" laajennus on juuri seemi. Aiemmassa v.1903 semiotiikassaan Peirce käytti vastaavassa roolissa termiä reema.
2. Strukturalistisesssa semiotiikassa seemi on merkityksen perusyksikkö; tavallisesti jonkin asian määrittelevä piirre tai tunnusmerkki. Jos esim. henkilöä kuvataan valkoiseksi, mieheksi, harmaatukkaiseksi ja parrattomaksi, kysymyksessä on neljän seemin luettelo. Myös yksittäinen merkki (sana) muodostuu seemeistä: "korkea" on 'laaja' ja 'pystysuuntainen' jne.
Käsitettä on hyödynnetty etenkin henkilöhahmojen strukturalistisessa erittelyssä. Roland Barthes ottaa teoksessaan S/Z (1970) käyttöön käsitteen seeminen koodi. Julia Kristeva on kehitellyt seemianalyysiä teoksessaan Sémeiótiké: Recherches pour une sémanalyse (1969, engl. Desire in Language: A Semiotic Approach to Literature and Art). Hänen mukaansa signifioija houkuttelee merkityksen lupauksella; potentiaalisia merkityksiä on lukuisia yhden tietyn sijasta.Erikieliset vastineet
seme | englanti (English) | |
sém | ranska (français) | |
Sem | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
BergmanPaavola, HosiaisluomaY2003
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Semiotiikka:seemi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Semiotiikka:seemi.)