kilpi

Selite

Kilpi tunnetaan joka puolella maailmaa liikuteltavana taisteluvälineenä, jonka tehtävä on suojella kantajaansa vastapuolen aseilta. Kilpiä on käytetty Pohjois-Amerikassa pitkään, mutta säilyneitä todisteita niiden käytöstä on vain vähän: muutama esihistoriallinen kilpi lounaasta sekä kalliotaiteessa esiintyvät kilvet. Kalliotaide, arkeologiset löydöt sekä varhaiset historialliset todisteet osoittavat, että tasankointiaaneilla kilvet olivat huomattavan suuria ennen hevosten yleistymistä. Ratsailta taistellessa suurikokoiset kilvet olivat epäkäytännöllisiä, joten niistä tehtiin pienempiä ja samalla yhdenmukaisempia.

Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat kilpiä useista erilaisista materiaaleista. Tasangoilla, lounaassa ja idässä niitä tehtiin raakanahasta, läntisellä arktisella sekä subarktisella alueella suosittiin puuta, koillisessa tavallisin materiaali oli puunkuori, kaakossa ja lounaassa kilvet tavattiin punoa vitsaksista. Eri tekniikoita ja materiaaleja on myös yhdistelty. Kilpien muodot ovat vaihdelleet neliskulmaisista pitkulaisiin ja pyöreisiin. Eniten kilpiä on käytetty ja niiden merkitys taisteluissa on ollut suurinta aukeilla alueilla tasangoilla ja lounaassa. Arktisilla alueilla sekä luoteisrannikolla ja Kalifornian pohjoisosissa haarniskat olivat kilpiä tärkeämpiä.

Tuliaseiden yleistyttyä kilpien merkitys fyysisenä suojana väheni ja lopulta kuihtui kokonaan pois. Enää ei ollut tarvetta valmistaa painavia kilpiä paksusta raakanahasta. Niistä alettiin valmistaa kevyempiä versioita sosiaalisiin ja uskonnollisiin tilaisuuksiin esimerkiksi pingottamalla muokattu nahka tai kangas puuvanteelle ja koristelemalla se perinteisin kilpiornamentein.

Vaikka kilpi on taistelussa käytettävä fyysinen suojavarustus, on siihen yleisesti liitetty myös uskonnollisia merkityksiä. Kilven pinta on otollinen paikka koristuksille, ja koska kilven tehtävänä on antaa suojaa, ovat kilpeä koristavat kuviot myös yleensä olleet luonteeltaan suojaa antavia. Esimerkiksi tasankointiaanien käsityksen mukaan kilpien varsinainen suoja tuli nimenomaan yliluonnollisista suojaavista voimista, jotka esitettiin maalausten ja muiden koristusten avulla.

Lopulta kilvet menettivät merkityksensä myös uskonnollisina rohtoesineinä intiaanien keskinäisen sodankäynnin loputtua. Tämän jälkeen kevyistä kilvistä alettiin valmistaa puhtaasti maallisia tanssikoristeita, jolloin niiden maalausten ja ornamenttien uskonnollinen merkitys väheni ja muuttui lopulta kokonaan maalliseksi.

New age -uskonnollisuuden piirissä esiintyvällä käsitteellä 'rauhankilpi' (peace shield) ei ole mitään tekemistä perinteisten intiaanikilpien kanssa, kuten ei myöskään kilvistä mahdollisesti muotokielensä saaneilla niin sanotuilla mandaloilla.

Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

Erikieliset vastineet

shield

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Andersson&Hämäläinen&Kekki2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 28.4.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:kilpi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:kilpi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →