Pohjois-Amerikan tutkimus:autuaat metsästysmaat
autuaat metsästysmaat
| autuaat metsästysmaat |
Määritelmä
yksi tunnetuimmista Pohjois-Amerikan intiaaneihin liitetyistä (kuoleman jälkeiseen elämään liittyvistä) stereotyyppisistä käsitteistä, jota on käytetty erityisesti viihdeteollisuuden parissa
Selite
Autuailla metsästysmailla viitataan intiaanien käsityksiin kuoleman jälkeisestä elämästä. Tiettävästi ensimmäisen kerran käsite esiintyi James Fenimore Cooperin kirjassa The Last of the Mohicans vuonna 1826 (suom. Viimeinen mohikaani 1882). Teoksen julkaisemisen jälkeen ilmaus autuaat metsästysmaat alkoi merkitä intiaanien käsitystä kuoleman jälkeisestä elämästä ja kuvata heidän suhtautumistaan kuolemaan.
Ilmaus antoi ymmärtää, että kaikilla intiaanikansoilla olisi samankaltainen käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä. Perinteisesti intiaanit eivät ole juuri miettineet sitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, uskonnollinen pohdinta on keskittynyt pääasiassa tämänpuoliseen elämään. Ilmaus autuaat metsästysmaat on yleistävä ja stereotyyppinen, mutta se ei kuitenkaan ole aivan virheellinen. Intiaaneilla on yleisesti ollut käsitys, että kuoleman jälkeinen elämä olisi samankaltaista kuin tässäkin elämässä, kenties jopa parempaa. Ihmisen sielu voi myös syntyä uudelleen tai jatkaa olemassaoloaan esimerkiksi kummituksena.Lisätiedot
Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.
Erikieliset vastineet
| happy hunting grounds | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
AnderssonR&HämäläinenR&KekkiS2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:autuaat metsästysmaat. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:autuaat metsästysmaat.)