Oikeustiede:ylikansallisuus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ylikansallinen l. ylivaltiollinen, kansainvälisiin sopimuksiin perustuva valtiosääntövaikutteinen päätöksenteko on toisen maailmansodan jälkeinen ilmiö. Teoreettisessa mielessä merkittävin ylivaltiollinen päätösvalta kuuluu Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle, joka voi velvoittaa kaikki jäsenvaltiot, nekin jotka eivät ole YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, soveltamaan sekä sotilaallisia että muita sanktioita eli pakotteita maailmanrauhan säilymisen vaarantavaan valtioon. Käytössä ovat vain jälkimmäiset, ns. siviilisanktiot. Niitä ovat mm. diplomaattisuhteiden katkaiseminen, kauppasaarto, ulkomaankaupan kieltäminen ko. valtion kanssa ja tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen.

Ylikansallisen (supranationaalinen) päätösvallan käyttö on Suomen valtiosäännön näkökulmasta nykyaikana merkittävintä Euroopan unionissa. Euroopan unionin neuvosto voi määräenemmistöpäätöksin velvoittaa jäsenvaltionsa mukauttamaan oikeusjärjestyksensä asetus-, direktiivi- ja päätös -nimisiin velvoitteisiin. EU:n tuomioistuin voi lisäksi tuomita jäsenvaltion sakon tyyppisiin taloudellisiin sanktioihin mm. valtion laiminlyödessä direktiivin täytäntöönpanon l. implementoinnin. EU:n komission jäsenvaltioiden valtiontalouksien valvontavalta omaa myös ylikansallisen päätösvallan luonteen. EU:n tuomioistuimen toimivaltaan ennakkoratkaisujärjestelmän välityksin liittyy ylikansallisen tuomiovallan piirteitä. Euroalueen vakauttamistoimenpiteisiin sisältyy kansallista budjettivaltaa rajoittavaa toimivallan käyttämistä.

Euroopan Neuvosto voi Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamisen valvomiseksi niinikään käyttää ylivaltiollista päätösvaltaa. Sellaiseksi voidaan luonnehtia myös kansainvälisten rikostuomioistuinten toimivalta.

Suomen perustuslain näkökulmasta ylivaltiollinen päätösvallan käyttäminen arvioidaan perustuslain 1 §:ssä säädetyn valtion täysivaltaisuuden ja 3 §:ssä säädetyn valtiollisten tehtävien jaon näkökulmasta.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita