Oikeustiede:yleistakaus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Yleistakauksesta on takauslaissa useita säännöksiä yleistakauksen ankaruuden vuoksi. Säännöksillä pyritään kohtuuttomuuksien estämiseen ja takaajan suojaamiseen. Ensimmäisessä säännöksessä, takauslain 5 §:ssä, on pyritty varmistamaan muun muassa, että takaaja tietää enimmäisvastuunsa.

Takauslain 5 §:n 1 momentin mukaan yleistakauksessa on määrättävä takaajan vastuun rahamääräinen yläraja ja takauksen voimassaoloaika. Voimassaoloajan määrittämisen vaihtoehtona on sopiminen ajasta, jonka kuluessa syntyvistä tai erääntyvistä pääveloista takaaja vastaa. Takaukseen on merkittävä, kummasta vaihtoehdosta on kysymys.

Jos mainitun 5 §:n 1 momentin säännöstä ei ole noudatettu eli jollei yleistakausta ole rajattu asianmukaisesti, takaaja vastaa säännöksen 2 momentin nojalla vain sellaisista pääveloista, joiden myöntämisen yhteydessä takaus on annettu tai jotka olivat syntyneet ennen takauksen antamista ja olivat tuolloin takaajan tiedossa. Takaajalle tuntematon velka ei voi lisätä takaajan vastuuta.

Takauslain 5 §:n säännöksistä ei voida pykälän 3 momentin mukaan poiketa takaajan vahingoksi silloin, kun takaajana on luonnollinen henkilö. Suoja koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä eikä vain yksityistakaajaa.

Yleistakauksessa takaajan vastuulla olevat velat voivat lisääntyä velkojan ja velallisen sopimuksin. Mitä useampi erillinen velka osapuolten välille syntyy, sitä suurempi on riski, ettei velallinen kykene niistä itse suoriutumaan. Sen vuoksi on takauslakiin otettu säännös takaajan vastuun rajoittamisesta.

Takauslain 6 §:n 1 momentin mukaan takaaja voi yleistakauksen voimassaoloaikana määrätä ajankohdan, jonka jälkeen syntyvistä pääveloista hän ei vastaa. Rajoitus tulee voimaan, kun takaajan ilmoitus on saapunut velkojalle, jollei ilmoituksessa ole mainittu myöhempää ajankohtaa. Takaaja voi siten lopettaa velallisen ja velkojan oikeuden uuden velan tekemisestä takaajan vastuulle haluamanaan aikana.

Tililuotoista annetut takaukset ovat yleistakausten kaltaisia. Tililuotosta on kyse esimerkiksi silloin, kun kauppias voi ostaa tukkuliikkeestä tavaraa velaksi sovittuun määrän saakka. Velkasumma vaihtelee ostojen ja maksujen mukaan koko tilisuhteen ajan. Takaajalla on, jos takaus on annettu tililuotosta, oikeus takauslain 6 §:n 2 momentin mukaan rajoittaa vastuutaan yleistakaajan tavoin. Takauslain 6 §:n 2 momentin mukaan sitä, mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisesta tililuotosta annettuun takaukseen, jossa velkojan saatava vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa tosiasiallisesti käytetään.

Takauslain 8 §:ssä säädetään päävelan ehtojen muuttamisen vaikutuksesta takaajan vastuuseen. Pääsääntö on, että päävelan ehtojen muuttaminen takaajan vahingoksi ei sido takaajaa, ellei hän ole antanut kyseiseen muutokseen suostumustaan taikka ellei takausta ole annettu yleistakauksena. Koska yleistakaaja on vastuussa velallisen määrittelemättömistä veloista, ei ehtojen muuttaminen ole takaajan kannalta sen erikoisempaa kuin lisävelan ottaminenkaan. Sen vuoksi yleistakauksen kohdalla on poikettu pääsäännöstä.

Kaikkia takauksia koskee takauslain 8 §:n 2 momentin määräys, jonka mukaan ilman takaajan suostumusta voidaan kuitenkin sopia sellaisesta maksuajan pidentämisestä tai muusta päävelan ehdon muutoksesta, jonka vaikutus takaajan vastuuseen on vähäinen tai jonka peruste on yksilöity päävelkaa koskevassa sitoumuksessa.

Myös velkojan vaihdoksen kohdalla on säädetty erikseen yleistakauksesta. Ongelmana on, voivatko yleistakaajan vastuut lisääntyä myös niin, että velallinen sopii uudesta velasta velkojan kanssa. Pääsääntö velkojan vaihdoksessa on takauslain 9 §:n 1 momentin mukaan, että takaaja vastaa päävelasta velkojalle, jolle saamisoikeus on siirtynyt. Koska velallisen ja uuden velkojan välillä voi syntyä velkasuhteita täysin eri määriä kuin alkuperäiseen velkojaan, asiaan on otettu lakia säädettäessä selkeä kanta. Yleistakauksen antanut takaaja ei ilman eri sitoumusta vastaa niistä saatavista, jotka syntyvät päävelan siirtymisen jälkeen tai jotka siirronsaaneella velkojalla oli ennen päävelan siirtymistä. Yleistakaaja vastaa vain siirtyneistä veloista, joista hän oli vastuussa.

Takauslain 9 §:n 2 momentissa on erikseen säädetty, ettei yleistakauksen antanut takaaja vastaa sellaisista velallisen veloista, joita koskeva saamisoikeus on siirretty takauksen saaneelle velkojalle. Tällä estetään vakuuden hankkiminen luotolle siirtämällä velka velkojalle, joka on saanut yleistakauksen.

Takauslain 10 §:ssä on otettu kantaa yhteisömuodon ja -rakenteen muutoksiin. Säännöksen 1 momentissa ovat määräykset velkojan yhteisömuodon muutoksista. Yleistakauksen antanut takaaja vastaa velkojayhteisön yhteisömuodon muutoksen jälkeen syntyvistä veloista. Velkojan yhteisömuodon muutoshan ei vaikuta velallisen maksukykyyn.

Velkojayhteisön jakautumisessa ja sulautumisessa takaajaa sen sijaan suojataan, mutta päätösvalta suojan käyttämisestä on takaajalla. Takauslain 10 §:n 1 momentin mukaan velkojayhteisön jakautumisen tai sulautumisen jälkeen syntyvistä veloista takaaja vastaa vain, jos takaajalle on ilmoitettu jakautumisesta tai sulautumisesta ja takauslain 6 §:n mukaisesta mahdollisuudesta vastuun rajoittamiseen eikä takaaja ole ilmoituksessa varatun, vähintään kuukauden pituisen määräajan kuluessa ilmoittanut velkojalle vastuun rajoittamisesta. Takaajalle ei synny vastuuta uusista veloista, jos hän rajoittaa vastuunsa ilmoittamalla siitä velkojalle oikeassa ajassa, muuten vastuu syntyy myös uusista veloista.

Luottolaitoksia kohdellaan toisin kuin muita yhteisöjä. Niitä koskevan takauslain 10 §:n 2 momentin mukaan luottolaitokselle yleistakauksen antanut takaaja vastaa myös sulautumisen jälkeen syntyvistä veloista, vaikkei 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole tehty, jos luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luottolaitokseen sulautuu toinen luottolaitos tai muu yhteisö.

Takauslain 10 §:n 3 momentissa säädetään velallisyhteisön muutoksista. Ne vaikuttavat takaajan asemaan, koska velallisessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, joilla voi olla suuri vaikutus velallisen maksukykyyn. Säännöksen mukaan yleistakauksen antanut takaaja ei vastaa velallisyhteisön yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen eikä jakautumisen jälkeen syntyvistä veloista. Pääsäännöstä on poikkeus. Momentin pääsääntöä ei sovelleta, kun avoin yhtiö muuttuu kommandiittiyhtiöksi, kommandiittiyhtiö avoimeksi yhtiöksi, yksityinen osakeyhtiö julkiseksi osakeyhtiöksi tai julkinen osakeyhtiö yksityiseksi osakeyhtiöksi.

Velallisen on syytä tietää vastuunsa muutokset takaussuhteen aikana. Lainsäätäjä onkin halunnut varmistaa tietojen saamisen. Takauslain 13 §:ssä säädetäänkin luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta yleistakauksen voimassa ollessa. Muita yleistakauksen saaneita velkojia kuin luotonantajia säännös ei koske. Silloin yleistakaajan on syytä itse selvittää velkasuhteiden kehittyminen. Toisaalta tiedot on annettava vain yleistakauksen antaneelle yksityistakaajalle, ei muille takaajille.

Takauslain 13 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on ilmoitettava yleistakauksen antaneelle yksityistakaajalle päävelan maksamaton pääoma kuuden kuukauden väliajoin. Vaihtoehtoinen tiedottamistapa veloista on, jos siitä on velkojan ja yleistakaajan välillä sovittu, ilmoittaa uudesta päävelasta takaajalle viivytyksettä. Tiedottamisvelvollisuus on voimassa myös, kun yksityistakaaja on antanut luotonantajalle takauksen, joka koskee tililuottoa, jossa luotonantajan saatava vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa tosiasiallisesti käytetään.

Takauslain 13 §:n 2 momentissa on säädetty seurauksista, jos tiedottamisvelvollisuus laiminlyödään. Momentin mukaan yksityistakaajan vastuuta voidaan sovitella, jos luotonantaja laiminlyö takauslain 13 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen. Vaikuttaminen voi olla esimerkiksi sitä, ettei takaaja, joka ei ole saanut tietoa lisävelasta, käytä takauslain 6 §:ssä säädettyä mahdollisuutta määrätä ajankohdan, jonka jälkeen syntyvistä veloista hän ei enää vastaa.

Viimeiset yleistakausta koskevat säännöt ovat takauslain 44 §:ssä eli siirtymäsäännöksessä. Pykälän 2 kohdassa on määrätty, milloin ennen takauslain voimaantuloa syntyneeseen yleistakaukseen aletaan soveltaa takauslakia. Sen 3 kohdassa säädetään muun ohessa yleistakausta koskevan takauslain 10 §:n voimaantulosta.