Oikeustiede:yhteisöoikeus/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki

Palaa takaisin käsitesivulle

YHTEISÖOIKEUDELLISET PERIAATTEET

Numerus clausus ja yhdenvertaisuusperiaate. Yhteisöjä koskevia yleisiä periaatteita tai yleisiä oppeja on vain muutama. Tärkeitä yhteisöjä koskevia yleisiä periaatteita ovat numerus clausus -periaate ja yhdenvertaisuusperiaate. Edellisen mukaan vain laissa säädettyjä yhteisöjä voidaan perustaa. Lainsäädäntö rajoittaa siis yhteisömuodon valintaa. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan jäsenelle tai vastaavalle taikka kolmannelle henkilölle ei saa antaa epäoikeutettua etua yhteisön eikä sen jäsenen tai vastaavan kustannuksella.

Yhteisölainsäädännön pakottavuus. Yleistä vastausta ei voida antaa kysyttäessä, onko yhteisöjä koskeva lainsäädäntö tahdonvaltaista vai pakottavaa eli voivatko omistajat ja vastaavat poiketa lain säännöksistä. Se on mahdollista eräiltä osin ja erityisesti silloin, kun kolmannen henkilön, esimerkiksi velkojan, etu ei vaarannu. Lisäksi omistajienkin aseman suojaamista on määrätyiltä osin pidetty niin tärkeänä, että lainsäädäntö on pakottavaa. Yleisten periaatteiden asemasta on yhteisöoikeuden ymmärtämiseksi ja eri yhteisömuotojen erojen havaitsemiseksi tapana esittää kaikkia yritysmuotoja koskevia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa: miten yritys perustetaan, vastaako omistaja tai jäsen henkilökohtaisesti yritystoiminnassa syntyvistä sitoumuksista, voiko omistaja (jäsen) siirtää oikeusasemansa (jäsenyytensä) kolmannelle henkilölle, kuinka yhteisön tahdonmuodostus tapahtuu ja kuinka yhteisö lopetetaan.

YHTEISÖJEN JAOTTELU

Oikeushenkilöjaottelut. Oikeussubjektit jaetaan fyysisiin henkilöihin eli ihmisiin ja juridisiin henkilöihin eli oikeushenkilöihin. Jälkimmäiset ovat jäsenyyteen, omistukseen tai omistuksen hallintoon perustuvia yhteenliittymiä. Jäsenyyteen ja omistukseen perustuvia yhteenliittymiä kutsutaan yhteisöiksi. Omistuksen hallintoon kuuluvia yhteenliittymiä kutsutaan säätiöiksi. Oikeushenkilöt voidaan jakaa yksityisoikeudellisiin oikeushenkilöihin ja julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin. Jälkimmäisistä jäsenyyteen perustuvia yhteenliittymiä ovat valtio ja kunnat, joita kutsutaan julkisyhteisöiksi. Julkisoikeudellisiin yhteisöihin kuuluvat lisäksi muun muassa metsänhoitoyhdistykset. Kansaneläkelaitos on julkisoikeudellinen säätiö. Seuraavassa rajoitutaan tarkastelemaan yksityisoikeudellisia yhteisöjä ja yksityisoikeudellisia säätiöitä, vaikkei viimeksi mainittuja olekaan tapana lukea yhteisöihin.

Yksityisoikeudelliset yhteisöt. Yksityisoikeudelliset yhteisöt ovat joko yhtiöitä tai yhdistyksiä. Suomen lainsäädännössä tunnetaan neljä yhtiötä: avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, laivanisännistöyhtiö ja osakeyhtiö. Kolme ensiksi mainittua ovat henkilöyhtiöitä. Osakeyhtiö puolestaan on pääomayhtiö. Erityisiä osakeyhtiömuotoja ovat esimerkiksi asunto-osakeyhtiö ja liikepankki. Yhdistykset voidaan jakaa aatteellisin yhdistyksiin ja taloudellisiin yhdistyksiin. Tärkein taloudellinen yhdistys on osuuskunta. Muun muassa osuuspankki on osuuskunta.

YHTEISÖLAINSÄÄDÄNNÖN HISTORIA

Yhtiömuotojen synty Euroopassa. Yhtiömuodot alkoivat kehittyä kansainvälisen kaupan kehittymisen seurauksena 1600-luvulla. Tuolloin ulkomaankauppaa harjoittavat kauppiaat halusivat jakaa riskejä siten, että yritystoimintaa ruvettiin harjoittamaan yhdessä jonkun tai joidenkin muiden henkilöiden kanssa. Yhtiöiden syntymaihin luetaan Italia, Ranska, Hollanti ja Englanti.

Yhteisölainsäädännön kehitys Suomessa. Suomen ensimmäinen avointa yhtiötä koskeva laki sisältyi vuoden 1734 lain kauppakaareen. Ensimmäinen kommandiittiyhtiötä koskeva laki oli puolestaan vuodelta 1864. Nykyisin näistä yhtiöistä säädetään vuonna 1988 annetussa laissa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä. Suomen ensimmäinen osakeyhtiölaki oli vuodelta 1868, ja sen korvasi sittemmin vuoden 1895 osakeyhtiölaki. Viimeksi mainittu oli voimassa aina vuoteen 1980 asti, jolloin tuli voimaan yhteispohjoismaiseen lainsäädäntötyöhön perustuva vuoden 1978 osakeyhtiölaki. Vuodesta 2006 alkaen on ollut voimassa vuoden 2006 osakeyhtiölaki.

Aatteellisten yhdistysten toimintaa säädeltiin vuoden 1919 yhdistyslailla vuoden 1989 loppuun, jolloin tuli voimaan vuoden 1989 yhdistyslaki. Osuuskunnan toimintaa säädeltiin aluksi vuosisadan alkupuolelta olleella osuustoimintalailla, joka kumottiin vuoden 1954 osuuskuntalailla. Osuuspankista säädetään sitä koskevassa erityislaissa. Eräistä muistakin erityisistä osakeyhtiöistä ja taloudellisen yhdistyksen muodoista on oma erityislakinsa.

YHTEISÖJEN MERKITYS

Yhtiöt ja osuuskunnat. Koko suomalaiselle yhteiskunnalle mutta ennen kaikkea Suomen elinkeinoelämälle yhteisöillä ja siten välillisesti yhteisöoikeudellakin on keskeinen merkitys. Tätä osoittavat kaupparekisteriin merkittyjen yhteisöjen lukumäärät vuoden 2016 lopussa: avoimia yhtiöitä noin 10 000, kommandiittiyhtiöitä noin 29 000, osakeyhtiöitä noin 268 000 ja osuuskuntia noin 4 300. Lisäksi asunto-osakeyhtiöitä oli tuolloin n. 87 000. Viimeisten 25 vuoden aikana henkilöyhtiöiden määrä on pienentynyt selvästi, kun taas osakeyhtiöiden määrä on yli tuplaantunut kyseisessä ajassa. Suomalaisista yrityksistä ja siis myös yhteisöistä valtaosa on verraten pieniä, mitattiinpa asiaa millä tekijällä tahansa.

Yhdistykset ja säätiöt. Aatteellisten yhdistysten suuri yhteiskunnallinen merkitys ilmenee, kun muistetaan, että yhdistyksiä ovat esimerkiksi poliittiset puolueet, palkansaajajärjestöt ja urheiluseurat. Yhdistysrekisterissä oli vuoden 2016 lopussa noin 139 000 yhdistystä. Säätiörekisterissä on noin 2 700 säätiötä. Säätiöiden merkitys esimerkiksi suomalaisten pörssiyhtiöiden omistajina on kohtuullisen suuri.

KESKEISET TUNNUSMERKIT

Avoin yhtiö. Avoimessa yhtiössä kaksi tai useampi yhtiömies harjoittaa elinkeinotoimintaa yhteisen taloudellisen tarkoituksen saavuttamiseksi. Yhtiömiehet vastaavat yhtiön sitoumuksista henkilökohtaisesti, ensisijaisesti ja yhteisvastuullisesti.

Kommandiittiyhtiö. Kommandiittiyhtiössä on vähintään yksi yhtiömies, jonka vastuu on samanlaista kuin avoimen yhtiön yhtiömiehen vastuu. Lisäksi yhtiössä on vähintään yksi äänetön yhtiömies (kommanditääri), jonka vastuu yhtiön sitoumuksista rajoittuu yhtiösopimuksessa sovittuun omaisuuspanoksen määrään.

Osakeyhtiö. Osakeyhtiöllä on osakepääoma. Osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä osakkeenomistajan velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle. Yhtiön tarkoitus on voiton tuottaminen osakkeenomistajille, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty. Osakeyhtiöt voivat muodostaa konsernin.

Osuuskunta. Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla. Toiminnan tarkoituksesta voi säännöissä määrätä toisin. Osuuskunnan jäsenmäärä ja pääoma ovat rajoittamattomat.

Aatteellinen yhdistys. Aatteellisen yhdistyksen tarkoitus ei saa olla pääasiassa taloudellinen. Yhdistyksen jäsenet eivät vastaa yhdistyksen sitoumuksista henkilökohtaisesti.

Säätiö. Säätiön tunnusmerkkinä on omaisuuden määrääminen käytettäväksi erityisen hallinnon alaisuudessa tiettyyn tarkoitukseen. Säätiöllä on oltava hyödyllinen tarkoitus. Säätiö tukee tai harjoittaa tarkoitusta edistävää toimintaa. Säätiö on perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Rekisteröidyn säätiön perustaja ei vastaa henkilökohtaisesti säätiön velvoitteista.

SÄÄNTELYN PÄÄKOHDAT

Perustaminen. Yhteisön perustamisesta laaditaan perustamiskirja, jossa esimerkiksi liitteenä ovat muun muassa ne määräykset, joita yhteisössä tullaan noudattamaan. Osakeyhtiön yhtiöjärjestys on esimerkki tällaisista määräyksistä. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osalta laaditaan perustamissopimus, ja yhtiö syntyy, kun se rekisteröidään määräajassa kaupparekisteriin. Myös osakeyhtiö, osuuskunta, aatteellinen yhdistys ja säätiö syntyvät, kun ne on määräajassa merkitty asianomaiseen rekisteriin, esimerkiksi kaupparekisteriin.

Jäsenen oikeusasema. Yhteisön jäseniä kutsutaan eri yhteisölaeissa eri nimillä. Avoimessa yhtiössä on yhtiömiehiä ja yhdistyksessä jäseniä. Näistä kaikista käytetään tässä yksinkertaisuuden vuoksi jäsen-nimitystä.

Jäsenyys yhteisössä tuottaa, yhteisömuodosta riippuen, tiettyjä oikeuksia. Nämä oikeudet poikkeavat yhteisömuodoittain erityisesti sen mukaan, onko jäsenellä, esimerkiksi yhtiömiehellä, henkilökohtainen vastuu yhteisön sitoumuksista vai rajoittuuko tuo vastuu tiettyyn määrään, esimerkiksi osakkeesta maksettavaan merkintähintaan.

Nämä oikeudet on oikeuskirjallisuudessa usein jaettu hallinnoimisoikeuksiin ja varallisuuspitoisiin oikeuksiin. Edelliset oikeuttavat jäsenen osallistumaan yhteisön päätöksentekoon. Jälkimmäiset taas koskevat jäsenen oikeutta saada osuus yhteisön tuottamasta voitosta määräajoin ja yhteisön lakatessa. Kun kyse on osakeyhtiöstä, näistä oikeuksista käytetään lyhennettyä ilmausta osake. Osakkeesta voidaan antaa osakekirja, joka on arvopaperi. Eräissä muissakin yhteisöissä on kehitetty erilaisia arvopaperiluonteisia ns. rahoitusinstrumentteja, joilla kyseinen yhteisö saa omaa pääomaa.

Jokaiselle jäsenelle kuuluvien oikeuksien lisäksi eräissä yhteisöissä tunnetaan vähemmistönoikeuksia. Tällöin tietynsuuruisella vähemmistöllä on esimerkiksi oikeus saada yhteisön yleinen kokous kutsutuksi koolle.

Myös jäsenen mahdollisuus siirtää jäsenyytensä toiselle vaihtelee yhteisömuodoittain. Tämäkin riippuu osittain siitä, onko jäsen henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön sitoumuksista. Muun muassa avoimen yhtiömiesten etu vaatii, ettei kukaan yhtiömies ilman toisten yhtiömiesten suostumusta saa asettaa sijaansa toista henkilöä, kun taas osakeyhtiössä osake voidaan lähtökohtaisesti luovuttaa vapaasti.

Päätöksenteko. Kun yhteisö on oikeushenkilö, sen toiminta edellyttää, että tietyssä asemassa olevat ihmiset tekevät yhteisön puolesta päätöksiä ja toimivat sen puolesta. Nämä henkilöt muodostavat usein toimielimiä. Niiden olemassaolo ja toiminta vaihtelevat yhteisömuodoittain. Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä ei välttämättä tarvita muita toimielimiä kuin yhtiömiehet. Muissa yhteisöissä – mutta ei säätiössä – on jäsenien päätösvaltaa käyttävä toimielin, esimerkiksi yhdistyksen kokous. Se päättää yleensä vain keskeisimmistä asioista, kuten yhteisön hallituksen valinnasta. Hallitus panee täytäntöön jäsenten kokouksen päätökset. Useissa yhteisöissä on hallituksen apuna toimitusjohtaja. Hän hoitaa tavanomaiset, usein toistuvat tehtävät. Yleensä yhteisön hallinnon hoitoa ja erityisesti varainhoitoa valvovat jäsenten valitsemat tilintarkastajat.

Yhteisön lakkaaminen. Yhteisö voi lakata purkautumalla selvitystilan kautta, konkurssilla, fuusiolla tai jakautumalla (fissio). Selvitystila voi perustua yhteisön jäsenten vapaaehtoiseen päätökseen tai siihen, että asianomaisen yhteisölain mukaan yhteisön tulee määrättyjen seuraamusten uhalla hakea itsensä asettamista selvitystilaan. Tuomioistuin voi eräissä asioissa julistaa yhdistyksen ja säätiön lakkautetuksi. Konkurssiin asettaminen tapahtuu tuomioistuimen päätöksellä joko yhteisön tai sen velkojan hakemuksesta. Fuusiolla eli sulautumisella tarkoitetaan sitä, että yhteisö yhtyy toiseen yhteisöön tai kaksi taikka useampi yhteisöä yhtyvät uudeksi yhteisöksi. Yhteisö voidaan tietyissä rajoissa muuttaa muodoltaan toiseksi yhteisöksi. Niinpä avoin yhtiö voidaan muuttaa osakeyhtiöksi.