Oikeustiede:veron kiertäminen/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Yleisesti veron kiertämistä on vaikea täsmällisesti määritellä tai tarkasti rajata. Teknisessä merkityksessään eli esimerkiksi verolainsäädännössä veron kiertäminen on pitänyt kuitenkin jollakin tavoin määritellä. VML 28.1 §:ssä se on määritelty seuraavasti:
"Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida."
Veron kiertämiseksi tehdyt toimet ovat usein keinotekoisia. Niiden toteuttamisen taustalla ei ole lainkaan hyväksyttäviä liiketoiminnallisia syitä, tai nämä syyt ovat verotussyihin nähden vähäiset. Veron kiertämisessä hyödynnetään verolakien "aukkoja" ja puutteita. Aukot ja puutteet liittyvät usein kielellisiin ilmaisuihin ja kielen rajoitteisiin. Vaikka suoritetut toimet ainakin muodollisesti esitetään veroviranomaisille, usein veron kiertämiseen liittyy myös jonkinlainen salaamispyrkimys koskien toimien varsinaisia tavoitteita tai niiden tosiasiallista taloudellista merkitystä.
Veron kiertämistä voidaan rajata myös sen sukulaiskäsitteiden avulla. Oikeudellisen hyväksyttävyytensä puolesta veron kiertäminen sijoittuu tavallaan verosuunnittelun ja verorikosten (kuten veropetosten) väliin. Veron kiertäminen ei ole rikosoikeudellisesti kiellettyä ja rangaistavaa, mutta se on vero-oikeudellisesti ei-hyväksyttävää, ja vaikka ei olekaan rangaistavaa, se saattaa johtaa myös taloudellisiin sanktioihin eli veronkorotuksiin.
Toisinaan hiukan huolimattomasti todetaan, että VML 28 §:n yleislauseke mahdollistaisi sen, että oikeuden muodolliset seikat voidaan ikään kuin kokonaan ohittaa ja nojautua verottamisessa suoraan ns. taloudelliseen sisältöön. Asia ei ole kuitenkaan tarkasti ottaen aivan näin. Tätä voisi hahmottaa siten, että kun muoto¹:n (transaktion valittu muoto) ja taloudellisen todellisuuden välinen jännite katsotaan liian suureksi, niin muoto vaihdetaan oikeaksi muodoksi (muoto¹ => muoto⁰). Toisin sanoen veron kiertämistä koskeva yleislausekekaan ei sinänsä mahdollista verottamista välittömästi taloudellisen sisällön tai taloudellisten realiteettien, vaan tilanteessa oikeaksi katsottuun muotoon nojautuen. Yleislauseke lisää siis lain soveltajan harkinta- ja toimivaltaa. Haittapuoleksi tai riskiksi asiassa on nähty verotuksen oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden väheneminen. Myös verotuksen legaliteetti- eli lainalaisuuden periaate voi asettaa yleislausekkeen soveltamisalalle ainakin jonkinlaisia rajoja: perustuslain mukaan verotuksen tulee perustua lakiin.
Kirjoittaja: Reijo Knuutinen