Oikeustiede:vedenottamo
vedenottamo
| vedenottamo |
Veden ottamisesta sekä sen omistuksesta ja vallinnasta säädetään vesilaissa (587/2011, VL). VL 4:2-3:n nojalla vesialueen omistaja tai kiinteistön omistaja ja haltija voi pääsäännön mukaan ottaa ilman lupaviranomaisen lupaa pintavettä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten. Samoin maa-alueen omistaja ja haltija voi ottaa alueeltaan pohjavettä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten. Veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin on VL 3:3:n perusteella aina luvanvaraista. Vedenottamon sijoittaminen toisen alueelle edellyttää alueen omistajan tai haltijan suostumusta, vesilain mukaisen lupaviranomaisen antamaa oikeutta tai asiasta määräämistä vesilain mukaisessa lupapäätöksessä.
Terveydensuojelulain (763/1994) 17 §:n mukaan vedenottamo, jolla otetaan vettä talousvetenä käytettäväksi, on suunniteltava, sijoitettava ja rakennettava sekä sitä hoidettava siten, että talousvesi on terveydelle haitatonta ja muutenkin tarkoitukseen soveltuvaa. Terveydensuojelulain 20 §:n perusteella kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo talousveden laatua. Vesilain mukainen lupaviranomainen voi VL 4:11-12:n nojalla määrätä pohjaveden ottamon tai pintaveden ottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi ja antaa vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset suoja-aluemääräykset, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai esiintymän antoisuuden turvaamiseksi.
VL 2:1:n mukaan vedenottamossa olevan veden omistaa se, jolle ottamo kuuluu, kun avopintaista vettä ja pohjavettä vallitsee se, jolle kysymyksessä oleva vesi- tai maa-alue kuuluu.Kirjoittaja: Antti Belinskij
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:vedenottamo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vedenottamo.)