Oikeustiede:vapaus
vapaus
| vapaus |
Oikeudellisessa ulottuvuudessaan vapaus ilmenee oikeutena toteuttaa itse valitsemiaan toimintalinjoja (yksilöllinen vapaus) tai osallistua yhteisön hallitsemisen institutionaalisiin rakenteisiin (poliittiset vapaudet).
Sisältö. Henkilökohtainen vapaus on tärkeimpiä Ranskan vallankumouksessa ilmauksensa saaneista ihmisoikeuksista. Se oli keskeinen arvo jo sitä edeltäneessä luonnonoikeudellisessa ajattelussa (ks. luonnonoikeus), jossa puhuttiin ihmisen luonnollisesta vapaudesta. Tällä tarkoitettiin sitä, että yksilöt ovat itsensä herroja ja riippumattomia kaikista auktoriteeteista. Luonnonoikeusajattelussa vapaudesta johdettiin eri tavoin oikeutus ihmisyhteisöjen olemassaololle ja niissä käytettävälle vallalle.
Vapaus liittyy läheisesti subjektiivisen oikeuden käsitteeseen. Ihmisen mahdollisuus tahtonsa nojalla tehdä tai jättää tekemättä jotain ymmärrettiin juuri henkilökohtaisen vapauden ilmentymänä. Vapaus erottui kuitenkin mielivaltaisesta valinnasta. Vapauden perustalle yksityisoikeudessa muodostuva tahdonautonomia toteutui ihmisen yksilöllisenä vapautena olla omien oikeussuhteidensa luoja (“sopimus on sopimuspuolten välinen laki”). Vapaus ymmärrettiin itseisarvoisena, ja tahdonvapauden suoja nähtiin (yksityis)oikeuden välttämättömän lähtökohtana.
Kun näkökulmana on vapauden toteutuminen ei vain mahdollisuutena vaan myös tosiasiallisesti, on helppo havaita mahdolliset ongelmat vapauden sosiaalisessa ulottuvuudessa. Ajattelu, joka palauttaa vapauden pelkkään negatiivisesti suojattuun tahdonvapauteen, ei ota riittävässä määrin huomioon vapauksien tosiasiallista toteutumista, vaikka monet seikat saattavat estää vapauden käyttöä.
Merkitys juridisessa vastuuajattelussa. Vapauden käyttö on keskeinen peruste oikeudellisen vastuun asettamiselle. Havainnollistavana tunnusmerkkinä on kysymys yksilön toisintoimimismahdollisuudesta. Jos ihmiselle ei tietyssä tilanteessa voida kohtuudella asettaa vaatimusta siitä, että hänen olisi pitänyt toimia toisin, ei myöskään juridisen vastuun liittäminen kyseiseen toimintaan ole perusteltua. Tosiasiallisen vapauden rajoitukset muodostuvat tällöin harkinnassa merkittäviksi.
Osaksi samantyyppistä ongelmaa kuvastaa myös perinteisempi kysymys siitä, millaista toimintaa voidaan pitää juridisesti merkityksellisenä inhimillisenä tekona. Käsitteen ulkopuolelle voidaan rajata tahdottomat tai pakotetut liikkeet jne. Toisaalta vastuun asettava toiminta etääntyy yksittäisten tekojen välittömistä vaikutuksista; tarkastelussa joudutaan ottamaan huomioon vaarantamis- ja riskinottotilanne sekä siinä omaksutut varotoimet.
Vapaus on myös yksi Wesley Newcomb Hohfeldin omistusoikeuskäsitteen alakategorioista: esineen omistajan A:n käyttövapautta (privilege, liberty) vastaa B:n ´ei-oikeus´ (´no-right´) eli oikeudellisen käyttövapauden puuttuminen.Kirjoittajat: Juha Karhu ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:vapaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vapaus.)