Oikeustiede:valtiosääntöoikeustiede/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Valtiosääntöoikeuden alalla ja erityisesti perustuslakiin liittyen yleiset tuomioistuimet tai hallintotuomioistuimet eivät juurikaan saa käsiteltäväkseen sellaisia syytteitä, haastehakemuksia tai hallintopäätöksiä, joiden ratkaisu perustuu perustuslakiin. Ylimpien valtioelinten päätöksistä ei voi valittaa eikä niitä muutoinkaan voida saattaa oikeusharkintaan. Merkittävin poikkeus tästä säännöstä ovat tuomioistuinten PeL 106 §:n nojalla tekemät etusijapäätökset samoin kuin tuomioistuinratkaisut, jotka perustellaan perustuslainmukaisen laintulkinnan tai perusoikeusmyönteisen laintulkinnan välinein. Valtiosääntöoikeustieteen perusoikeussäännöksiin kohdistuvassa tutkimuksessa merkittävä asema on ihmisoikeussopimusten sääntelyillä ja ihmisoikeustuomioistuinten, muiden ihmisoikeustoimielinten ja ulkomaisten valtiosääntötuomioistuinten ratkaisuilla.

Koska Suomen perustuslaki tarkistuksineen on ollut voimassa suhteellisen lyhyen ajan, on perustuslain esitöillä keskeinen asema valtiosääntöoikeudellisessa tutkimuksessa tulkinta-argumenttina. Toisaalta Suomen valtiosäännön kehityshistorialla ruotsinvallan ajoista lähtien on merkitystä tutkimuksessa, sillä usea perustuslain sääntely (kuten esimerkiksi poikkeuslakijärjestelmä) on peräisin perustuslakia vanhemmalta ajalta.

Valtiosääntöoikeustieteessä on kehittynyt useita erilaisia tutkimusperinteitä ja -koulukuntia. Eräät niistä ovat korostaneet historiallisen kehityksen merkitystä, toiset taas yhteiskuntatieteellisten menetelmien käyttämistä. Painopiste 2000-luvun valtiosääntöoikeudellisessa tutkimuksessa on ollut perus- ja ihmisoikeustutkimuksessa, kun aikaisemmin, ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta, tutkimus kohdistui ylimpien valtioelinten päätösvaltasuhteisiin, toimivaltaan ja päätöksentekomenetelmiin.

Euroopan unionin toimielinten ylivaltiollisen päätösvallan ja EU:n oikeusjärjestyksen etusija-aseman, EU:n tuomioistuimen preliminary rulings -tyyppisten päätösten sekä unionioikeuden erityisyyslaadun seurauksena valtiosääntöoikeudellisen tutkimuksen sektori on laajentunut. Rajankäyntiä valtiosääntöoikeuden ja EU:n instituutioiden tutkimuksen välillä on vaikea suorittaa. EU-oikeuden etusija-aseman näkökulmasta valtiosääntöoikeus tulisi oikeastaan nähdä osana EU-oikeutta. Sellaiset aiemmin kansallisen päätösvallan alueeseen kuuluneet toimivalta-alueet kuten lainsäädäntövalta, finanssivalta, erityisesti budjettivalta sekä päätösvalta kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ovat sidoksissa EU-oikeudellisiin yhteyksiinsä.

Vertaileva valtiosääntötutkimus eroaa lainopillisesta l. oikeusdogmaattisesta tutkimuksesta erityisesti menetelmällisessä suhteessa sikäli, ettei pyrkimyksenä niinkään ole esittää tulkintakannanottoja valtiosääntönormien sisällöstä. Tavoitteena on vertailla eri valtioiden perustuslakeihin sisältyviä oikeudellisia järjestelmiä omassa kontekstissaan, jotta vastaavan kaltaisesta Suomen valtiosäännön instituutiosta saataisiin uutta tietoa tai ainakin uusia näkökulmia tutkimuskohteesta. Esimerkiksi eri maiden parlamentarismiin liittyviä rakenteita, parlamentin toimintatapoja, perusoikeussääntelyitä ja valtiosääntötuomioistuinjärjestelmiä tutkitaan tällä tavoin vertailevasti.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita