Oikeustiede:valtion tehtävien yksityistäminen/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Sääntelyn soveltamisala. Julkisella hallintotehtävällä viitataan laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Siirron toimeenpanomekanismina on joko suoraan laki tai lakiin perustuva määräys (HE 1/1998 s. 178 s., PeVL 4/1998, 37/1992 ja 15/1994). 124 §:n sääntely merkitsi muutosta hallitusmuodon aikaiseen oikeustilaan. Tuolloin julkista valtaa saattoivat Suomessa käyttää vain viranomaiset ja viranomaisten nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet (PeVL 4/1989, 37/1992, 1 ja 7 sekä 15/1994).

Perustuslakivaliokunta on lähtenyt siitä, ettei virkamieshallintoperiaate merkitse kieltoa antaa julkista valtaa ja julkisia tehtäviä rajoitetusti muille kuin viranomaisille, kuten valtion liikelaitoksille, työsuhteessa valtioon oleville henkilöille ja yksityisoikeudellisille yhteisöille. Tällöin edellytettiin, että tehtävien hoitamisesta ja siinä noudatettavasta menettelystä annetaan riittävän yksityiskohtaiset säännökset, että oikeusturvanäkökohdat otetaan huomioon ja että julkisia tehtäviä hoitavat henkilöt kuuluvat rikosoikeudellisen virkavastuun piiriin.

Muulle kuin viranomaiselle on voitu antaa oikeus voimakeinojen käyttöön vain silloin, kun kysymys on ollut konkreettisen virkatehtävän yhteydessä esille tulevasta ja siten viranomaisen tilapäisluonteisesta tarpeesta saada ulkopuolista apua (PeVL 1, 7 ja 15/1994, 47/1996 ja niitä joustavampaa asennetta heijastava 44/1998). PeL 124 §:n voimassaolokaudella em. säännöt ovat muuntuneet väljemmiksi perustuslakivaliokunnan lausunnoissa.

Toimivaltaluovutuksen edellytykset. Hallituksen perustuslakiesityksen perusteluissa ja säädöstekstissä luetellaan joukko ehtoja hallintotehtävän antamisesta viranomaiskoneiston ulkopuolelle: - asiasta voidaan säätää tai päättää vain lailla tai lain nojalla;

- sääntelyn käyttöedellytykset on määriteltävä;

- antamisen on oltava tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi;

- tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin;

- kunkin hallintotehtävän luonne tulee ottaa huomioon, jolloin tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi palvelujen tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla täyttyä helpommin kuin yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla;

- tarkoituksenmukaisuuskriteeri on perusteltava ja arvioitava tapauskohtaisesti;

- siirrettävä päätösvalta on määriteltävä tarkoin;

- perusoikeuksien vaarantamiskiellon rinnalla oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset on toteutettava;

- säännöstö korostaa hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä;

- oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset koskevat ennen muuta julkiseen hallintotehtävään liittyvää päätöksentekoa ja tällöin kiinnittäen huomiota yhdenvertaisuuteen, kielellisiin perusoikeuksiin, oikeuteen tulla kuulluksi, vaatimukseen päätöksen perustelemisesta ja oikeuteen hakea muutosta ja

- merkittävää ja siis luovutuskiellon piirissä olevaa julkisen vallan käyttämistä on perusteluissa olevan esimerkin mukaisesti itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Tällaisia oikeuksia voidaan säätää vain viranomaiselle (HE 1/1998 s. 179).

PeL 124 §:n lähtökohtana on, että julkisen hallintotehtävän virkamiessidonnaiseen suorittamiseen liittyy oikeusvaikutteinen toiminta, joka kohdistuu ihmisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja jota on erityisoloissa tuettava voimankäyttövaltuuksin (julkisen hallinnon viimekätinen pakkojärjestelmäluonne).

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita