Oikeustiede:välityssopimus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Säädöspohja. Välityssopimuksesta säädetään välimiesmenettelystä vuonna 1992 annetun lain (967/1992, jälj. VML), 2–6 ja 51 §:issä.

Välityssopimuksen muoto. Välityssopimus on tehtävä kirjallisesti (VML 3 § 1 mom.). Välityssopimusta pidetään kirjallisesti tehtynä, jos se 1) on otettu asianosaisten allekirjoittamaan asiakirjaan, 2) sisältyy asianosaisten väliseen kirjeenvaihtoon tai 3) sisältyy asianosaisten sähkösanomien, kaukokirjoitintiedotuksien taikka muiden vastaavilla tavalla tuotettujen asiakirjojen vaihtoon (VML 3 § 2 mom.).

Edellä kohdissa 2) ja 3) tarkoitettu kirjallisuusvaatimus edellyttää asiakirjojen vaihtoa. Niinpä pätevä välityssopimus ei voi syntyä esimerkiksi siten, että asianosainen toimittaa toiselle asianosaiselle asiakirjan, johon sisältyy välityssopimus, ja viimeksi mainittu asianosainen suullisesti – esimerkiksi puhelimitse – ilmoittaa sitoutuvansa noudattamaan välityssopimusta. Vielä vähemmän välityssopimus voi pätevästi syntyä siten, että asianosaisen katsotaan menettelyllään hyväksyneen toisen asianosaisen ehdottaman välityslausekkeen, esimerkiksi sen johdosta, ettei hän ole esittänyt reklamaatiota tilausvahvistukseen sisältyvän välityslausekkeen johdosta.

Sitä vastoin välityssopimuksen kirjallista muotoa koskeva vaatimus ei ole esteenä sille, etteikö välityssopimus voisi pätevästi syntyä kirjallisella viittauksella muuhun asiakirjaan. Näin on silloin, kun asianosaisten allekirjoittamassa sopimuksessa tai heidän vaihtamissaan kirjeissä, sähkösanomissa taikka kaukokirjoitintiedotuksissa vain yleisesti viitataan yleisiin sopimusehtoihin tai muuhun asiakirjaan, johon sisältyy määräys välimiesmenettelystä. Lakiin on selvyyden vuoksi otettu tästä nimenomainen säännös (VML 3 § 3 mom.). Jos asianosaisten väliseen sopimukseen sisältyy tällainen viittaus asiakirjaan, joka sisältää määräyksen välimiesmenettelystä, on yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita noudattaen harkittava, onko määräys välimiesmenettelystä tullut asianosaisten välisen sopimuksen osaksi.

Välityssopimukseen rinnastettavat tapaukset. Toisinaan otetaan testamenttiin, lahjakirjaan, konossementtiin tai näihin rinnastettaviin asiakirjoihin määräys välimiesmenettelystä. Harvinaista ei ole sekään, että määräys välimiesmenettelystä sisältyy yhdistyksen tai säätiön sääntöihin taikka osakeyhtiön, muun yhtiön tai yhteisön yhtiöjärjestykseen. Tällaisia määräyksiä, joita asianosaiset tai se, jota vastaan vaatimuksia esitetään, ovat velvollisia noudattamaan, pidetään välityssopimuksen veroisina (VML 4 §).

Välityssopimuksen oikeudellinen merkitys. Välityssopimuksen olemassaolo muodostaa puutteen tahdonvaltaisissa prosessinedellytyksissä. Kannetta kysymyksestä, joka sopimuksen mukaan on välimiesten ratkaistava, ei saa ottaa tuomioistuimessa tutkittavaksi, jos vastapuoli tekee siitä väitteen ennen kuin hän vastaa pääasiaan (VML 5 § 1 mom.). Näin on asianlaita siinäkin tapauksessa, että asia on ratkaistava vieraassa valtiossa tapahtuvassa välimiesmenettelyssä, jollei välityssopimus tai sen veroisena pidettävä määräys välimiesmenettelystä siihen sovellettavan lain mukaan ole pätemätön (VML 51 § 1 mom.).

Tuomioistuin ei siis omasta aloitteestaan jätä kannetta välityssopimuksen johdosta tutkimatta. Näin ei tuomioistuimen tule tehdä siinäkään tapauksessa, että vastaaja on kanteen johdosta pysynyt täysin passiivisena eli ei ole antanut pyydettyä kirjallista vastausta eikä myöskään saapunut laillisesti kutsuttuna tuomioistuimeen vastaamaan kanteeseen (ks. HE 202/91, s. 12).

Välityssopimus ei estä asianosaista pyytämästä tuomioistuimelta takavarikkoa tai oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua yleistä turvaamistointa. Se ei myöskään estä asianosaisia pyytämästä tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta sellaisia muita väliaikaisia määräyksiä ja kieltoja, joiden antaminen lain mukaan kuuluu viranomaisen toimivaltaan (VML 5 § 2 mom. ja 51 § 2 mom.).

Jos asianosaisen on katsottava rikkoneen tiettyjä hänelle välityssopimuksesta johtuvia velvollisuuksia, hänen vastapuolensa saa välityssopimuksen estämättä ajaa kannetta tuomioistuimessa. Näin on asianlaita, jos asianosainen kieltäytyy jättämästä asiaa välimiesten ratkaistavaksi tai ei vastapuolensa vaatimuksesta huolimatta ole sovitussa, säädetyssä tai laillisesti asetetussa määräajassa täyttänyt tehtäväänsä välimiehen nimeäjänä taikka ei ole kohtuullisessa ajassa suorittanut osuuttaan välimiesten vaatimasta ennakosta tai vakuudesta välimiehille tulevasta korvauksesta (VML 6 §).