Oikeustiede:ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen

    Tieteen termipankista

    ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen

    ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen
    Määritelmä voidakseen soveltaa ulkomaista oikeutta käsillä olevassa yksittäistapauksessa, lainkäyttäjän tulee saada riittävä selvitys sovellettavan ulkomaisen oikeuden sisällöstä
    Selite

    Kun lainvalintasäännöillä on paikannettu sovellettavaksi tuleva vieraan valtion laki, lainkäyttäjän tulee selvittää ulkomaisen oikeuden sisältö. Ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen on tärkeä osa kansainvälisyksityisoikeudellista ratkaisutoimintaa. Ohjetta siitä, millaista selvitystä tuomioistuimelle sovellettavaksi tulevasta mutta ennalta tuntemattomasta laista on pidettävä riittävänä, ei sisälly Suomen lainsäädäntöön, vaan selvityksen riittävyys riippuu käsiteltävänä olevasta asiasta. Korkein oikein on päätöksessään KKO 1998:98 linjannut, että toisissa tilanteissa vaaditaan vieraan valtion asianomaisen säännöksen "tarkan sanamuodon" selvittämistä. Toisissa puolestaan riittää, että oikeuskysymyksen sääntelyn pääpiirteet tässä vieraassa valtiossa ovat lainkäyttäjän tiedossa.

    Oikeudenkäymiskaaren 17:4 § sisältää pääsäännön siitä, kenen tulee esittää selvitystä sovellettavaksi tulevan ulkomaisen oikeuden sisällöstä. Pykälän mukaan, jos asiassa olisi sovellettava vieraan valtion lakia eikä tuomioistuin tunne sen sisältöä, tuomioistuimen tulee kehottaa asianosaista esittämään siitä selvitystä. Tuomioistuimen velvollisuudesta hankkia viran puolesta selvitystä vieraan valtion lain sisällöstä säädetään erikseen. Esimerkiksi adoptiolain 78 §:ssä on tällainen erityissäännös. Vaikka selvitysvastuu on lähtökohtaisesti jätetty asianosaisille, voi tuomioistuin joutua hankkimaan myös itse selvitystä ulkomaisen oikeuden sisällöstä muun muassa täyttääkseen ulkomaisen oikeuden lojaalin soveltamisen tavoitteen. Oikeudenkäymiskaaren 17:4 §:n mukaan, jos vieraan valtion lain sisällöstä ei saada selvitystä, asiaan sovelletaan Suomen lakia.

    Suomi on sitoutunut useisiin yleissopimuksiin, jotka pyrkivät helpottamaan oikeudellisen tiedon saantia eri valtioiden lainsäädännöistä ja oikeuskäytännöistä. Suomi on liittynyt esimerkiksi ulkomaisesta lainsäädännöstä saatavia tietoja koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 58/1990), joka on kuitenkin jäänyt vähämerkitykselliseksi. Myös Euroopan unionin puitteissa on pyritty edistämään ulkomaisen oikeuden sisällön selvittämistä jäsenmaiden kesken. Esimerkiksi siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto pyrkii jakamaan tietoa jäsenvaltioiden oikeudesta.
    Lisätiedot
    Kirjoittaja: Iina Tornberg

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    BogdanM2008, s. 54-58, EskoT2001, HelinM2013, s. 84-88, Jänterä-JareborgM2004, Jänterä-JareborgM1997, Klami&Kuisma2000, s. 53-57, LiukkunenU2012, s. 15-16, MattilaH1985

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Oikeustiede:ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ulkomaisen oikeuden sisällön selvittäminen.)