Oikeustiede:tuomiokapituli
tuomiokapituli
| tuomiokapituli |
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on yhdeksän hiippakuntaa, joiden toimielimistä tuomiokapituli on viranomaisena hiippakunnan yleishallintoviranomainen. Toinen hiippakunnan hallintoelimistä on hiippakuntavaltuusto, jonka tehtäviin kuuluvat kirkkolaissa erikseen nimetyt tehtävät. Tuomiokapitulin puheenjohtajana on hiippakunnan piispa ja varapuheenjohtajana tuomiorovasti. Muut tuomiokapitulin viisi jäsentä ovat kaksi hiippakunnan pappien ja lehtoreiden kolmivuotiskaudeksi kerrallaan valitsemaa pappisasessoria, hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenten neljäksi vuodeksi kerrallaan valitsema maallikkojäsen sekä tuomiokapitulin viranhaltijoista hiippakuntadekaani ja lakimiesasessori. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla on tuomiokapitulin istunnossa läsnäolo- ja puheoikeus.
Tuomiokapituli on myös piispan johtama virasto, jossa työskentelee kymmenkunta viranhaltijaa: hiippakuntadekaani, lakimiesasessori, notaari, hiippakuntasihteereitä ja toimistosihteereitä. Tuomiokapitulin tulee kirkkojärjestyksen mukaan kirkon tehtävän edistämiseksi hiippakunnassa hoitaa hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta, tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa, hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää.
Suomeen tuomiokapitulilaitos saapui augustinolaismunkkien mukana. Turun tuomiokapituli oli keskiajalla kaniikkituomiokapituli. Keskiajalla tuomiokapituli sai vakiintuneita kirkko-oikeudellisia muotoja. Kustaa Vaasan peruuttaessa 1550-luvulla kruunulle kirkon omaisuuden valtio otti samalla huolehtiakseen pappien palkoista. Toimen viimeisenä muistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapitulit olivat vuoteen 1997 saakka valtion virastoja. Valtio maksoi siten muun muassa piispojen, lakimiesasessorien, notaarien ja eräiden muiden virkamiesten palkat. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on vanhin Suomessa edelleen toimiva virasto. Se on perustettu vuonna 1276.
Uskonpuhdistuksen jälkeen tuomiokapitulilaitoksen tuomiokapituli asema lainsäädännössä vahvistui vuoden 1686 kirkkolaissa. Vuoden 1869 kirkkolain 385 § säänteli tuomiokapitulista seuraavasti: "Jokaisessa hiippakunnassa pitää oleman tuomiokapituli, jossa on piispa puheenjohtajana ja kolme uskontieteisesti oppinutta jäsentä, jota paitsi tuomiokapitulin sihteerillä olkoon pysyväinen istunto- ja puhevalta ('eger ständigt säte och stämma i kapitlet') kapitulissa." Tämä kokoonpano säilyi tuomiokapituleissa vuoden 2004 hiippakuntahallintouudistukseen saakka, jolloin tuomiokapitulien kokoonpanoa täydennettiin hiippakuntadekaanilla ja maallikkojäsenellä sekä tällöin perustetun hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan läsnäolo- ja puheoikeudella. Samassa yhteydessä valitusasioiden käsittely siirrettiin pääosin tuomiokapituleista hallinto-oikeuksiin.Kirjoittaja: Pekka Leino
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:tuomiokapituli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tuomiokapituli.)
