Oikeustiede:tuomarinviitta/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Tuomarinviitan (samoin kuin asianajajan- ja syyttäjänviitan) katsotaan palautuvan antiikin toogaan. Tätä ilmentää vielä nykyisinkin se, että sana toga tai sen muunnelma esiintyy tuomarinviitan (ja vastaavasti muiden oikeudellisten toimijoiden viittojen) nimityksessä lukuisissa kielissä niin Euroopassa (esim. ital. toga di giudice, puol. toga sędziów) kuin muualla, erityisesti Euroopan valtioiden entisissä siirtomaissa (esim. indon. toga hakim).

Toisaalta eurooppalainen lainkäyttö oli keskiajalla läheisessä yhteydessä kirkon lainkäyttöön, minkä johdosta tuomareiden virka-asujen mallina olivat pitkälti kirkonmiesten käyttämät vaatteet. On jopa väitetty, että kaapumaisen tuomarinviitan esikuva olisi viime kädessä Jerusalemin ylipapin kaapu. Tuomarinviitta kehittyikin keskiajalla – roomalaiseen toogaan verrattuna – omaleimaiseksi asukokonaisuudeksi. Sen yksityiskohdat vaihtelivat voimakkaasti eri maissa ja eri aikoina. Yleistäen voidaan todeta, että tuomarinviitan osiksi vakiintuivat vähitellen hihat (kuten tunikassa) ja erityinen kaulus. Kokonaisuuden täydensi usein omaleimainen lakki tai – myöhemmin, muodin muutosten myötä – peruukki. Maininnan ansaitsevat myös hansikkaat, kaulavitjat jne.

Tuomarin tehtävän historiallista yhteyttä uskontoon kuvaa hyvin viitan keskiaikainen käyttöetiketti. Ranskassa tuomarin oli aina 1600-luvulle asti kannettava – kirkonmiehen tavoin – viittaansa kaiken aikaa, myös tuomioistuimen ulkopuolella.

Käyttölaajuus. Nykyisin tuomarinviitta on kansainvälisesti laajassa käytössä. Useissa maissa viitan käytöstä on säädetty nimenomaisesti. Yleisesti ottaen tuomarinviitta on sääntö lähes kaikkialla Euroopassa (Taivaloja 2012, alaviite 6). Sama koskee Euroopan unionin tuomioistuimen jäseniä. Näin on myös Euroopan ulkopuolella. Tuomarit pukeutuvat viittaan niin Indonesiassa, Marokossa ja Brasiliassa kuin (valtaosin) Yhdysvalloissa.

Tuomarinviittaa koskeva sääntely ja todellisuus eivät aina kohtaa. Venäjälla laki edellyttää yksiselitteisesti tuomarinviitan käyttämistä oikeuden istunnoissa. Venäläisen oikeuskirjallisuuden mukaan on kuitenkin harvinaista, että maaseudun alioikeuksien jäsenet esiintyvät tuomarinviitassa (ja syyttäjät virkapuvussa). Tämä koskee jopa suurten kaupunkien alioikeuksia, eikä edes (ylemmän asteen) piirioikeuksissa tuomarinviittaa useinkaan näe oikeuden jäsenen hartioilla.

Tuomarinviitan symboliarvo ja kritiikki. Tuomarinviitan tehtäväksi nähdään perinnäisesti lainkäytön arvokkuuden takaaminen. Tähän liittyen onkin todettu, että viitta ei ole pelkästään erottumisen väline vaan ennen muuta symboli. Se muistuttaa tuomaria tämän tärkeästä tehtävästä ja ehdottoman puolueettomuuden vaatimuksesta.

Toisaalta tuomarinviittoihin (samoin kuin asianajajanviittoihin) on kohdistettu voimakasta arvostelua. Tämä on koskenut erityisesti Yhdysvaltoja aina itsenäisyysajan alusta lähtien. On esimerkiksi viitattu siihen, että viitta ikään kuin kätkee käyttäjänsä. Samalla se henkii valheellisella tavalla arvovaltaisuutta ja luo mahtipontisuuden vaikutelman. Käytäntö ei olekaan maassa täysin yhdenmukaista, koska tuomari voi päättää pukeutumisestaan. Yleisesti voidaan silti sanoa, että tuomarinviitta on pääsääntöisesti käytössä Yhdysvaltain tuomioistuimissa (mm. korkeimmassa oikeudessa).

Tuomarinviitan ulkomuoto. Monissa maissa erityisesti ylempien tuomioistuinten presidenttien viitat ovat olleet – ja saattavat olla edelleen – majesteetillisen komeita: runsaasti koristeltuja ja väljiä (ks. esim. Ranskan korkeimman oikeuden jaostopresidentin asu 1800-luvun lopulta olevassa maalauksessa Mattila 2018: 194). Monissa tuomarinviitoissa huomiota kiinnittävät isokokoiset hihat. Semioottisessa kirjallisuudessa niiden symboliikka on palautettu kauas menneisyyteen. Silmiinpistävät hihat olivat jo muinoin yläluokkaan kuuluvien käskijöiden tunnus. Ne osoittivat, että käskijöiden ei tarvinnut tehdä ruumiillista työtä, jota löysät vaatteet olisivat hankaloittaneet.

Myös viitan värityksellä on symbolinen taustansa, joka ylimmissä tuomioistuimissa ilmentää usein kuninkaan valtaa lainkäytön peruspilarina ja lainkäytön ikivanhoja uskonnollisia juuria. Ranskassa viitan väri on vanhastaan ollut ylimmillä tuomareilla kuninkaallisen punainen, mutta nykyisin tämänvärisiä ovat vain juhlaviitat. Normaalisti ranskalaisen – samoin kuin esimerkiksi englantilaisen ja yhdysvaltalaisen – tuomarin viitta on musta (kuten monet kirkonmiesten asut). Voidaan kuitenkin todeta, että punaisen värin perinne jatkuu esimerkiksi Saksan liittotuomioistuimen (korkeimman oikeuden) ja Euroopan unionin (pää)tuomioistuimen jäsenten viitoissa. Ne ovat violetinpunaisia.

Joskus tuomarin virka-asuna on ollut lähes sotilaallisen vaikutelman antava univormu. Näin oli mm. Italiassa välittömästi Napoleonin maahantunkeutumisen jälkeen ja keisariajan Venäjällä. Erityisesti mainittakoon venäläisten virkamiesten univormufrakit, jotka olivat käytössä myös oikeuslaitoksessa. 1800-luvun mittaan keisarikunnassa saatettiin voimaan useita virkapukua koskevia säädöksiä. Aivan vuosisadan lopulla (1894), keisari vahvisti "ohjesäännön oikeusalan virkakunnan vakinaisten jäsenten univormujen käyttämisestä".

Suomessa kuvia tuomareiden virka-asuista sisältyy teoksiin Harju 2013 ja Harju 2018. Lisää sellaisia löytyy helposti Internet-verkosta aihetta koskevilla hakusanoilla (esim. engl. judicial dress tai court dress ja ransk. robe de magistrat tai robe judiciaire) lisäämällä sana photos.

Lakki ja peruukki. Tuomarinasua täydentää perinnäisesti erityinen lakki tai myssy, jonka muoto ja väri on vaihdellut eri oikeuskulttuureissa ja eri aikakausina. Ranskassa tuomarit ovat käyttäneet keskiajalta lähtien lieritöntä, sylinterimäistä hattua. Niin ikään sellainen on esimerkiksi saksalaisilla ja italialaisilla tuomareilla. Kansainvälisenä suuntauksena on, että tuomarinhattua käytetään lähinnä juhlatilaisuuksissa. Ranskassa hatun tavanomaisesta käytöstä luovuttiin jo vuosikymmeniä siten, ja sama koskee (vuodesta 1973) lähtien Euroopan unionin (aiemmin: yhteisöjen) tuomioistuinta.

Peruukki tuli muotiin eurooppalaisen yläluokan keskuudessa 1600-luvulla. Näin myös tuomarit alkoivat käyttää peruukkia kautta Euroopan. Muoti muuttui 1700-luvun puolivälissä, ja Manner-Euroopassa lainkäyttäjät luopuivat tekotukan käytöstä. Sitä vastoin Englannissa tuomarit pitäytyivät tuolloin jo vakiintuneeseen hiusmuotiin. Peruukki onkin yhä käytössä (sekä tuomareilla että asianajajilla) englantilaisperäisen oikeuskulttuurin maissa (common law) kautta maailman, esimerkiksi Afrikassa, ja siitä on muodostunut oikeudenhoidon kansainvälinen tunnusmerkki. Suomalaisissakin pilapiirroksissa tuomarilla saattaa olla peruukki päässään myös silloin, kun kyse on kotimaisesta tai muusta manneurooppalaisesta lainkäytöstä (mikä ei siis vastaa todellisuutta).

Suomi. Maassamme ei missään vaiheessa ole ollut käytössä yleiseurooppalaisen perinteen mukaisia tuomarinviittoja mutta kylläkin – ennen itsenäisyyden aikaa – univormutyyppisiä tuomarin virkapukuja. Kustaa III:n hallituskaudella virkapuvut otettiin yleisesti käyttöön Ruotsin valtakunnassa, mm. hovioikeuksissa. Autonomian ajalla annettiin uusia, yksityiskohtaisia säännöksiä, joissa myös lainkäyttäjät oli otettu huomioon. Suomea varten vahvistettiin virkaunivormut, jotka oikeuslaitoksessa muistuttivat pitkälti muun virkakunnan univormuja (ks. kuvat Mattila 2013: 34). Suomen asema Venäjän yhteydessä näkyi pukujen napeissa, joissa oli kuvattuna kaksipäinen kotka – tosin Suomen vaakunan ohella. Virkaunivormut assosioituivat sortokautena venäläistämiseen, ja itsenäisessä Suomessa tuomarit luopuivat niistä välittömästi. Yksittäisistä tuomarinviitan käyttöön ottamista koskevista aloitteista huolimatta Suomen oikeuslaitoksessa on koko itsenäisyyden ajan pitäydytty siviilivaatteisiin.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila