Oikeustiede:tuomarietiketti/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kehitys. Näissä molemmissa kanssakäymisen muodoissa on kuitenkin tapahtunut muutoksia. Etenkin korkein oikeus on pitänyt 1990-luvulta alkaen aktiivisesti yhteyttä tutkijoihin. Hovioikeudet puolestaan pitävät säännöllisesti kokouksia asianajajien kanssa sekä käsitelläkseen ajankohtaisia asioita että tutustuakseen näihin.

Esteellisyysajattelu. 1990-luvulla esteellisyysajattelu muuttui huomattavasti. Esteeksi pääasian käsittelylle katsotaan eräissä tilanteissa jopa se, että tuomari on osallistunut jutun välitoimeen. Tuomarin todelliset tai epäillyt riippuvuussuhteet ovat olleet ajoittain vilkkaan julkisen keskustelun kohteena. Vielä 1980-luvulla ei ollut ainakaan tavatonta, että tuomari kuului arvovaltaisen liikelaitoksen, kuten pankin, hallintoelimeen. Tänä päivänä sitä ei suvaita.

Vetäytymisperiaate sisältää moraalisen velvollisuuden olla kajoamatta juttuun, jonka asianosaiset ovat tuomarille lähemmin tuttuja. Rajanveto on ajoittain vaikeaa. Jotkut tuomarit tekevät tästä äärimmäisen johtopäätöksen ja varovat jopa kaikkea järjestötoimintaa. Toiset puolestaan pitävät tätä liioiteltuna, ainakin jos kysymyksessä on tavanomainen ammatillinen toiminta. Kun mielipiteet ovat jakautuneet, esimerkiksi vapaamuurarius pysyy keskustelun aiheena.

Juttujen kommentoiminen. Omien oikeusjuttujen kommentoimisesta esiintyy kaksi vastakkaista mielipidettä. 1990-luvulla pidetyssä keskustelutilaisuudessa ylivoimainen enemmistö paikalla olleista tuomareista katsoi sopimattomaksi, että tuomari käsittelee edes oman juttunsa oikeuskysymystä julkisuudessa ainakaan sinä aikana, jolloin ylimääräinen muutoksenhaku asiassa on mahdollinen. Vähemmistö ei nähnyt tähän estettä, jos keskustelu ja kommentointi on oikeudellis-teknistä.

Tämä ratkaisematon kysymys aiheuttaa ongelmia tuomioistuinten tiedottamistoiminnalle. Käytännössä näet tuomioistuinten ratkaisuista kirjoitetaan välistä virheellisiä uutisia, joissa esimerkiksi muutoksenhakuasetelma tai reformatio in peius -kielto sivuutetaan. Monet tuomarit ovat sitä mieltä, ettei tällaistenkaan virheiden oikaiseminen sovi.

Riita omassa tuomioistuimessa. Samantapainen kysymys on yksityisten oikeusriitojen käyminen omassa tuomioistuimessa. Tiettävästi hyvin monet tuomarit kavahtavat tätä ajatusta. Ainakin on tapana ajatella, että tuomari ei saisi missään tapauksessa esiintyä omassa asiassaan. Hänen olisi käytettävä asianajajaa, jos hän joutuu asianosaiseksi vaikkapa perintö- tai kiinteistöriidassa.

Kollegan taivuttelu. Sisäinen etiketti on siltä osin jyrkkä, että juttua suljettujen ovien takana harkittaessa kollegan taivuttelua ei katsota hyvällä silmällä. Vilkaskin keskustelu parhaasta ratkaisuvaihtoehdosta kuuluu luonnollisesti asiaan. Sitä vastoin eri mieltä olevan jäsenen suostuttelu ei ole sopivaa. Tästä voi aiheutua käytännössä ongelmia, koska etiketti vaatii sitäkin, että turhanaikaisina pidetyistä seikoista (kuten perustelujen sananvalinnoista) ei pidä ryhtyä äänestämään. Sama sääntö koskee suhtautumista alemman oikeusasteen ratkaisuun.

Oikeusasteiden lojaliteetti. Oikeusasteiden kesken vallitsee tietty lojaaliuden sääntö. Ei pidetä sopivana, että toisen tuomioistuimen ratkaisu leimataan epäonnistuneeksi tai virheelliseksi. Mieluummin vaietaan.

Tämä näkyy myös muutoksenhaussa. Suljettujen ovien takana ylioikeuden tuomari saattaa sanoa, että hän olisi kirjoittanut ratkaisun toisin alituomarin asemassa, mutta että hän ei pidä välttämättömänä lähteä korjailemaan ja oikomaan sitä muutoksenhakuasteessa. Tämän säännön tietäminen on tärkeää kaikille juristeille. Vaikka esimerkiksi hovioikeus kirjoittaisi lyhyesti, että käräjäoikeuden päätöksen oikeellisuus on tutkittu eikä sen muuttamiseen ole syytä, tämä ei suinkaan tarkoita, että hovioikeus todella pitäisi alioikeuden ratkaisua täysosumana. Se katsoo ainoastaan, että alioikeuden ratkaisu on hyväksyttävissä, hyvällä tahdolla.

Toisten mielipiteiden kunnioitus. Kollegiaalisissa tuomioistuimissa on tapana ja itse asiassa moraalisena vaatimuksena, että kollegojen mielipiteitä kunnioitetaan myös niissä tapauksissa, joissa näitä kannanottoja pidetään vähemmän onnistuneina. Tuomari ei sano toiselle: "Olet väärässä." Korkeintaan hän sanoo: "Voisikohan asiaa lähestyä tältä toiseltakin puolelta?"

Neuvottelusalaisuus. Erityisen ongelman muodostaa oikeudenkäymiskaaren mukainen neuvottelusalaisuus ja siihen liittyvä esittelymuistioiden salassapito. Luultavasti tuo vuosisatojen takainen säännös on kirjoitettu ajatellen muun muassa lautakuntaa, jonka ei pidä kierrellä kyliä kertoen, mitä tuomioistuimessa ajateltiin todistajista ja asianajajista. On sääli, että osa hyvää juridiikkaa jää tämän säännön vuoksi ikuisesti salaiseksi. Kun perusteleminen ei aina onnistu, jopa jutun todellinen ratkaisuperuste voi jäädä näkymättömiin.