Oikeustiede:toissijaisuusperiaatteen valvonta/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perustuslain lähtökohtana on, että eduskunta (käytännössä suuri valiokunta ja ulkoasiainvaliokunta, valtioneuvoston tiedonannot ja selvitykset, ns. U-, E- ja UTP- asiat) saa tietoja ennakolta, toisin sanoen ennen lopullisia päätöksiä EU:n neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa vireillä olevista eduskunnan toimivaltaan kuuluvista säädös- ja muista hankkeista. E-kirjeiden välityksin eduskunta voi ottaa kantaa myös sellaisiin seikkoihin, jotka eivät kuulu eduskunnan perustuslaissa säädettyyn toimivaltaan. Em. vireilletuloasiakirjojen pohjalta muotoillaan ns. eduskunnan kanta, useimmiten vireilletuloasiakirjassa selostetun ns. valtioneuvoston kannan pohjalta valiokunnissa. Hallitus on poliittisen ministerivastuun sanktioin velvollinen pyrkimään vaikuttamaan asianomaisen EU:n toimielimen päätökseen siten, että se saatetaan mahdollisimman pitkälle vastaamaan eduskunnan kantaa.

Toissijaisuusperiaatteen jälkikäteinen valvonta nähdään perustuslaissa säädettyä sääntelyä heikompana keinona toteuttaa Suomen tavoitteita EU-päätöksenteossa. Suomalaisen järjestelmän perustavoitteena on eduskunnan ja valtioneuvoston kantojen pohjalta (puhutaan myös "Suomen kannasta") ennakolta ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa huolehtia siitä, ettei EU-päätös muodostu Suomen perusetujen vastaiseksi. Mitä aikaisemmassa vaiheessa saadaan tieto päätössuunnitelmasta valmisteluvaiheessa, sitä todennäköisemmin lopullisen päätöksen ennakoivaan muotoiluun voidaan vaikuttaa. Lähtökohtana on, että heti kun suomalaiset eri tasojen toimijat EU-koneistossa saavat tiedon päätösvalmistelun aloittamisesta, tästä raportoidaan Suomeen, jossa EU-valmistelukoneisto käynnistetään, ja asiasta raportoidaan eduskunnalle. Toissijaisuusperiaatteen valvonnan parlamenttipäätöksin katsotaan käynnistyvän liian myöhäisessä vaiheessa, ja sen ns. poliittiset kustannukset voivat olla merkittäviä verrattuna valmisteluvaiheen vaikuttamiseen.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita