Oikeustiede:teologinen oikeuspositivismi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Teologisen oikeuspositivismin taustana on oikeusteoreettinen käsitys, että oikeus ideaalitodellisuuden ilmiönä ja positiivinen oikeus ovat oikeudellisessa todellisuudessa sisäkkäin, kenties onttisesti yksi ja sama entiteetti, koska säädännäinen oikeusjärjestys sisältää välttämättä käsityksiä oikeuden perusteista ja ilmentää niitä. Meille on oikeutena positum vain se, mikä tajunnallemme on ilmeistä, minkä ymmärrämme ja mistä päätämme eli positiivinen oikeusjärjestys. Teologiseksi oikeuspositivismiksi nimetyn doktriinin tarkoituksena on perustella väitettä oikeuden olemuksen paradoksaalisesta luonteesta oikeusteologisin argumentein.

Doktriinin keskuskäsitteeksi on valittu paradoksin teologinen ajattelumuoto. Kristinuskon opillista sisältöä voidaan tulkita teologisesti nojautumalla ajattelumuotoon, jonka mukaan Jumala on luomassaan todellisuudessa läsnä. Tämä läsnäolo on järjellemme käsittämätöntä, mutta se voidaan tuntea inhimillisessä tajunnassa, jota nimitetään uskoksi.

Oikeus henkisenä todellisuutena on osa Jumalan luomaa ihmisyyttä. Oikeudellinen todellisuus on paradoksaalisesti samalla sekä jumalallista että inhimillistä. Tämä dialektinen suhde merkitsee oikeusteologisesti perusteltuna ylipositiivisen ja positiivisen oikeuden onttista samuutta eli sulautumista yhdeksi ja samaksi oikeudellisen todellisuuden kokonaisuudeksi. Tässä mielessä voidaan myös oikeusteologisin perustein sanoa, että on olemassa vain yksi oikeus eli positiivinen oikeus, joka sisältää itsessään ylipositiiviseksi sanotun ulottuvuuden.

Ylipositiiviseksi oikeudeksi kutsuttu oikeudellisen todellisuuden ulottuvuus on yhtä kuin oikeusjärjestyksen periaatteellisen oikeellisuuden eli sisällöllisen legitimiteetin kriteerit, jotka ovat tiettyyn uskoon tai vastaavaan vakaumukseen perustuvia eettisiä periaatteita. Nämä periaatteet ovat olemassa tajunnassamme eli käsityksinämme ja täsmennettävissä käsitteellisesti.

Ylipositiiviseksi oikeudeksi kutsuttava ei sellaisenaan ole jumalallista oikeusnormistoa ja positiivinen oikeusjärjestys inhimillistä oikeutta. Positiivisesta oikeudesta erillistä ylipositiivista oikeutta ei ole olemassa valmiiden oikeusnormien muodossa. Meillä on vain positiivinen oikeus, mutta sen mielekkyys edellyttää ylipositiivista eettistä perustaa, jonka pohja on uskonvarainen.

Oikeusjärjestyksen legitimiteetin kriteerit luonnehtivat, mihin sisällöllisiin periaatteisiin on perusteltua nojautua positiivisen oikeusjärjestyksen säätämisessä ja tulkinnassa. Eettisiksi periaatteiksi eli ylipositiivisen oikeuden perusrakenteeksi on kristillisen uskon opillisen sisällön kokonaisuuden perusteella mahdollista valikoida ihmisarvon, lähimmäisyyden sekä elämän ja luomakunnan suojelemisen periaatteet.

Nämä tai vastaavat legitimiteetin kriteerit ovat tulkintaa vaativia eettisiä ideaaleja. Ne eivät voi suoraan toimia positiivisena normistona, eikä oikeusnormeja sen enempää kuin oikeudellisia ratkaisujakaan voida johtaa niistä yksiselitteisellä päättelyllä, saati loogisella välttämättömyydellä. Ne vaativat tulkintaa sovellettaessa niitä oikeusnormien laatimiseen ja oikeudellisiin ratkaisuihin. Tästä tulkinnasta syntyy usein erimielisyyksiä, joita on soviteltava päätöksenteon yhteydessä.

Teologiseksi oikeuspositivismiksi nimetyn doktriinin suhdetta klassiseen oikeuspositivismiin voidaan luonnehtia "rautalankamallina" seuraavasti. Oikeuspositivismin mukaan oikeusnormin pätevyys perustuu säädettynä olemiseen. Teologisen oikeuspositivismin mukaan oikeusnormin oikeudellisen pätevyyden välttämätön ehto on säädettynä olemisen lisäksi periaatteellinen sisällöllinen pätevyys eli legitimiteetti. On olemassa vain positiivinen oikeus, mutta sen on oltava legitiimiä. Oikeusfilosofian klassisella terminologialla doktriinin tiivistelmä voitaisiin ilmaista myös niin, että luonnonoikeusoppi ja oikeuspositivismi eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Samalla on korostettava, että kun oikeusjärjestyksen legitimiteetin kriteereiksi on teologisin perustein valittu tietyt kriteerit, nämä samat tai vastaavat kriteerit ovat mahdollisesti valittavissa myös jonkin muun uskon, uskonnon tai maailmankatsomuksellisen vakaumuksen pohjalta.

Kirjoittaja: Hannu Juntunen