Oikeustiede:taaja-asutus
taaja-asutus
taaja-asutus |
Määritelmä
Taaja-asutus on määritelty sellaiseksi yhtenäiseksi asutukseksi, jota varten on yhtenäisten tarpeiden tyydyttämiseksi syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, viemärin ja vesijohdon rakentamiseen. Taaja-asutuksen tulee olla sekä yhtenäistä että erityisten yhteisjärjestelyjen, kuten kunnallistekniikan, tarvetta synnyttävää.
Selite
Taaja-asutuksen ja haja-asutuksen erottelu on ollut yksi kaavoitus- ja rakentamisoikeuden lähtökohdista. Suunnittelutarvealueen käsite on maankäyttö- ja rakennuslaissa korvannut taaja-asutuksen ja haja-asutuksen käsitteet. Maankäytön suunnittelun perusperiaatteena on kuitenkin edelleen lähtökohtainen kielto taaja-asutukseen ilman voimassa olevaa yksityiskohtaista kaavaa. Rakennusluvan saaminen taaja-asutuksen muodostamiskiellosta (nyk. suunnittelutarpeesta) huolimatta on kuitenkin mahdollista erityisten edellytysten täyttyessä.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilari Hovila
Kirjoittaja: Ilari Hovila
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HyvönenV1988, s.310-327, HE 101/1998 vp.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:taaja-asutus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:taaja-asutus.)