Oikeustiede:sidotun ratkaisun idea
sidotun ratkaisun idea | oppi yhdestä ainoasta oikeasta ratkaisusta
| sidotun ratkaisun idea | |||
| oppi yhdestä ainoasta oikeasta ratkaisusta |
Oikeuden legitimiteetin tärkeänä osana on se, että oikeudellinen ratkaisutoiminta on puolueetonta ja objektiivista eikä mielivaltaista. Ajatuksena on tällöin tuomarin harkinnan minimoiminen niin, että häntä sitovat oikeus ja totuus, siis oikeusnormit ja jutussa esitetty näyttö. Tämänkaltaiselle ajattelulle rakentui mm. Montesquieun esittämä valtiovallan kolmijako-oppi. Sen mukaan tuomarin ratkaisu olisi eräällä tavoin mekaaninen päätelmä oikeussäännöksistä ja näytöstä.
Kun oikeussäännökset ovat tulkinnanvaraisia ja näyttö usein epäselvä, sidotun ratkaisun idea saattaa tuntua epärealistiselta. Tulkinnanvaraisuuteen suhtautumista on yritetty säännellä oikeuslähde- ja laintulkintaopin metanormein, ja aikaisemmin ns. legaalinen todistusteoria sisälsi sääntöjä todistusharkinnan kriteereistä. Myöskään näillä keinoin ei harkinnanvaraisuutta saa poistettua, ja metanormit sekä legaaliset todistusharkintanormit johtavat usein suurempiin ongelmiin kuin ne, joita poistamaan ne on tarkoitettu.
Oppi yhdestä ainoasta oikeasta ratkaisusta on kuitenkin ollut varsin sitkeähenkinen huolimatta siitä, että idean hyväksyminen ei sinänsä auta tulkinnan tai todistusharkinnan konkreettisten ongelmien ratkaisussa. Kaksi tuomaria voi olla yhtä mieltä siitä, että on yksi ainoa oikea tulkinta tai yksi ainoa totuus, mutta kun he ovat erimielisiä siitä, mikä tuo tulkinta tai totuus on, yksimielisyys ainoan oikeuden tai totuuden olemassaolosta ei auta heitä pääsemään yksimielisyyteen itse asiakysymyksessä.Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:sidotun ratkaisun idea. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sidotun ratkaisun idea.)