Oikeustiede:poikkeuslakien välttämisen periaate/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perustuslakiuudistuksessa poikkeuslakien välttämisen periaate hahmotettiin seuraavasti (PeVM 10/1998 s. 22): "Poikkeuslakimenettelyyn tulee turvautua vain pakottavista syistä. Poikkeuslailla ei siten voida puuttua perustuslain keskeisiin ratkaisuihin. Poikkeuslakimenettelyyn tulee turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä. Kansallisissa laeissa oli jo ennen uudistusta (perustuslakia:IS) huolehdittu siitä, että lakien sisältö saatetaan yhdenmukaiseksi perustuslain kanssa viimeistään eduskuntakäsittelyssä.

Ensisijaisesti on säädettävä vain määräaikaisia poikkeuslakeja. Poikkeuslain säätämisasiakirjoista tulee selvitä kattavasti, missä kohdin laki poikkeaa perustuslaista. Hallituksen tulee vastaisuudessa selvittää, tulisiko poikkeuslain johtolauseesta tai säädöksestä muuten näkyä syy poikkeuslain käyttämiselle."

Poikkeuslakien käytölle kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden voimaansaattamisessa on erityinen lisäsyy: kansainvälisoikeudellisen velvoitteen voimaansaattamista tarkoittavan lakiehdotuksen tullessa eduskuntakäsittelyyn allekirjoitettuna l. jo sisällön osalta sitovana, allekirjoitetun sopimustekstin muutos ei enää tule kysymykseen. Voimaansaattamisvaiheessa velvoitteen perustuslaista poikkeavia kohtia ei voi muuttaa, mutta voimaansaattamislain on vastattava voimaansaatettavan velvoitteen sisältöä.

Poikkeuslakien välttämisen periaate oli syy sille, minkä vuoksi perustuslain tarkistuksen yhteydessä säädettiin erillinen säätämisjärjestys perustuslain alaa koskevalle (eli perustuslain kanssa ristiriitaisen) voimaansaattamislaille sen tarkoittaessa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Tällaista velvoitetta voimaansaattava laki voidaan hyväksyä 2/3 enemmistöllä tavallisena lakina (HE 30/2010 s, 45 ja PeVM 9/2010 s. 13). Laki itse ei siis ole valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan poikkeuslaki. Hallituksen esityksessä kuitenkin todettiin, että joissakin oloissa poikkeuslakiakin voidaan käyttää. Poikkeuslakimenettelyn sisältävä PeL. 73 §:n sääntely sekä ns. supistettu perustuslainsäätämisjärjestys (PeL 9.2 §) jäivät voimaan.

Perustuslain tarkistuksen jälkeisissä perustuslakivaliokunnan lausunnoissa suvereniteettirajoitussääntöä on sikäli preferoitu poikkeuslakimenettelyyn nähden, että suvereniteettirajoituksia, käytännössä eduskunnan valtiontalousvaltaan, sisältäneitä kansainvälisoikeudellisia velvoitteita on säätämisjärjestyksen kannalta arvioitu suhteessa suvereniteettirajoitussääntelyyn ja 2/3 määräenemmistösäännöksen käyttämiseen (mm. PeVL 27/2012).