Oikeustiede:perustuslain ohjelmaluonteisuus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Erityisen yleisiä valtiosäännön ohjelmaluontoiset sääntelyt ovat perusoikeusyhteydessä. Ohjelman luontoisia perustuslainsäännöksiä sisältyy lainsäädännöllisiksi tavoitteiksi tai valtioon kohdistetuiksi toimintavelvoitteiksi muotoiltuna erityisesti perustuslain perusoikeuslukuun. Tällöin on kyse siitä, ettei tiettyä perusoikeutta voida esimerkiksi taloudellisista syistä täysimääräisesti toteuttaa (erityisesti sosiaaliset perusoikeudet). Perustuslakiin sijoitetaan tällöin lainsäätäjän tavoitteeksi ja eräänlaiseksi lainsäädännölliseksi ohjenuoraksi tai preferenssiksi ohjelmaluontoinen tai toimeksiannon luontoinen sääntely. Esimerkkeinä tästä Suomen perustuslaissa ovat mm. PeL 19 §:n 3 momentin sääntely "Julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu" sekä säännös, jonka mukaan "julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä". PeL 20 §:n mukaan "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen elinympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon."

Suomen perusoikeusjärjestelmässä ohjelman- tai tavoitteen luontoisilla perusoikeuksilla on tulkintavaikutus: ne ohjaavat esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintoja perusoikeuskollisiotilanteissa.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita