Oikeustiede:pääomatulo/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

Palaa takaisin käsitesivulle

Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosenttia (pääomatulon tuloveroprosentti vuonna 2016). Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 34 prosenttia (pääomatulon korotettu tuloveroprosentti vuonna 2016). Jos pääomatulosta tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin pääomatulot, muodostuu pääomatulon alijäämää. Pääomatulon tuloveroprosentin mukainen osuus alijäämästä vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta. Alijäämähyvityksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 400 euroa. Jos verovelvollisella tai puolisoilla on ollut elätettävänään alaikäinen lapsi, alijäämähyvityksen enimmäismäärää korotetaan 400 euroa tai 800 euroa, jos alaikäisiä lapsia on kaksi tai useampia.

Pääomatuloa ovat tuloverolain mukaan muun ohessa korkotulo, pörssiyhtiöstä saatu osinkotulo, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo, maa-aineksista saadut tulot ja luovutusvoitto. Näiden laissa mainittujen pääomatulojen ohella pääomatuloja ovat esimerkiksi valuuttakurssien muutoksista aiheutuneet kurssivoitot.

Korkotulot. Tuloverolain mukaan pääomatulona verotettavia korkotuloja ovat muut kuin korkotulon lähdeveron alaiset korkotulot. Tämä merkitsee sitä, että merkittävä osa luonnollisten henkilöiden saamista korkotuloista jää varsinaisen tuloverotuksen ulkopuolelle. Tuloverolain mukaan verotettaviksi korkotuloiksi jäävät mm. yksityislainanantoon liittyvät korot, kauppahintasaatavien korot ja pakkolunastuskorvausten korot.

Luovutusvoitot. Omaisuuden luovutuksesta saadut voitot ovat tuloverolain mukaan pääsääntöisesti veronalaista tuloa. Omaisuuden omistusajalla tai saantotavalla ei ole merkitystä voiton veronalaisuuden kannalta. Omaisuuden luovutusvoiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta aiheutuneiden menojen yhteismäärä. Kun voitto lasketaan tällä tavalla, verotetuksi tulee todellinen nimellinen voitto. Tätä suuremmaksi veronalainen luovutusvoitto ei voi muodostua. Se voi muodostua pienemmäksi, kun luovutusvoiton laskemisessa käytetään ns. hankintameno-olettamia. Tuloverolain 46 §:n 1 momentin mukaan luovutushinnasta vähennettävä määrä on aina vähintään 20 %. Jos omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuotta, luovutushinnasta vähennetään 40 % luovutushinnasta. Näitä hankintameno olettamia käytetään luovutusvoiton laskemisessa silloin, kun niiden käyttäminen johtaa pienempään luovutusvoiton määrään kuin edellä esitetyllä tavalla laskettu todellinen voitto. Perintönä tai lahjana saadun omaisuuden luovutusvoittoa laskettaessa voidaan hankintamenona käyttää perintö ja lahjaverotuksessa käytettyä arvoa, tai voitto lasketaan hankintameno-olettamia käyttäen. Omaisuuden luovutuksesta saadun voiton yleiseen veronalaisuuteen on eräitä poikkeuksia. Tällaisia ovat oman asunnon luovutuksesta saatu voitto, tavanomaisen koti-irtaimiston luovutuksesta saatu voitto ja ns. sukupolvenvaihdosluovutuksesta saatu voitto. Verovapauden edellytykset on tarkemmin säännelty tuloverolain 48 §:ssä.

Yritystulo. Yritystuloa ovat elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulot, tulo-osuus elinkeino- ja verotusyhtymästä sekä muusta osakeyhtiöstä kuin julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saatu osinkotulo sekä osuuskunnasta saatu ylijäämä. Yritystulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Yritystulon pääomatulo osuus määritetään tuloverolaissa säännellyllä tavalla siten, että tulosta erotetaan ensiksi pääomatuloksi katsottava osuus, joka määritetään kaavamaisesti pääsääntöisesti yrityksen nettovarallisuudelle lasketun vuotuisen tuoton perusteella. Loppuosa yritystulosta on ansiotuloa. Vuotuisena tuottona käytettävä laskentaprosentti vaihtelee eri yritysmuodoissa. Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osinkoa ei jaeta pääoma- ja ansiotuloksi. Tällaisesta osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa. Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot eli ns. luonnolliset vähennykset.

Kirjoittaja: Seppo Penttilä