Oikeustiede:maanvuokrasopimuksen irtisanominen/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Maanvuokralain lisäksi irtisanomisesta on säädetty muun muassa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa (481/1995), liikehuoneiston vuokrauksesta annetusta laista (482/1995) ja työsopimuslaista (55/2001). Kahta muuta vuokratyyppiä käsitellään kumpaakin oman termin alla.

Määräaikainen maanvuokrasopimus päättyy MVL 22 §:n mukaan vuokrakauden kuluttua ilman irtisanomista. Jos osa vuokra-alueesta joutuu pois vuokralaisen käytöstä tai alueen käyttömahdollisuudet vähenevät, vuokralaisella on oikeus määräaikaisen maanvuokrasopimuksen irtisanomiseen MVL 15-17 §:ssä säädetyllä tavalla. Vuokranantajan irtisanomisoikeudesta on säädetty MVL 16 §:n 2 momentissa. MVL 12 §:n irtisanomismahdollisuus koskee sitä, ettei uutta omistajaa sido vuokrasopimus, jos vuokralainen ei ole ottanut kiinteistöä hallintaansa ennen luovutusta.

Vuonna 2010 maanvuokralakiin lisätyssä 20 c §:ssä säädetään irtisanomismahdollisuudesta olosuhteiden muututtua vuokralaiselle ongelmallisiksi tai vuokrasuhteen jatkuminen sovitun ajan loppuun on ilmeisen kohtuutonta. Tuomioistuin oikeuttaa vuokralaisen hakemuksesta irtisanomaan määräaikaisen vuokrasopimuksen, jos säännöksen edellytykset täyttyvät. Samassa lainkohdassa säädetään päättymisen seuraamuksista, kuten vuokranantajan oikeudesta saada korvausta päättymisestä ja velvollisuudesta lunastaa vuokra-alueella olevia rakennuksia tai muuta omaisuutta.

Tontinvuokrasopimus on tehtävä määräajaksi (MVL 28 §), samoin muu asuntoalueen vuokraa koskeva sopimus (MVL 52 §). Niissä irtisanomisen on perustuttava aina johonkin maanvuokralain säännöksen, jossa on poikkeuksellisesti säädetty määräaikaisen sopimuksen irtisanomisesta. Rakennetun viljelmän vuokrassa (MVL 61 §), maatalousmaan vuokrassa (MVL 61 ja 71 §) ja muussa maanvuokrassa (MVL 72 §) sovelletaan maanvuokralain 1 luvussa olevia, edellä selostettuja säännöksiä.