Oikeustiede:maanlait
maanlait
| maanlait |
Ruotsin varhaisten maakuntien oikeus (maakuntalait) pyrittiin korvaamaan yleisellä kuninkaan antamalla oikeudella. 1350-luvulla syntyi Kuningas Maunu Eerikinpojan maanlaki (ruotsiksi landslag), joka oli erillisen komission valmistelema. Tietoja siitä, miten laki hyväksyttiin ei ole, mutta luultavasti sitä käsiteltiin kuninkaan neuvostossa ja se vahvistettiin jokaisen maakunnan käräjillä erikseen.
Laki jakautui kaariin, ja siinä oli määräyksiä useilta oikeuden aloilta. Laissa on monia maakuntalakien, etenkin Uplannin lain, tuntemia määräyksiä, mutta esimerkiksi eräät tuomioistuinmenettelyä samoin kuin rangaistuksia koskevat määräykset olivat kokonaan uusia ja heijastavat kuninkaan vallan kasvua. Laissa ei ole kirkkokaarta, minkä vuoksi maakuntalakien kirkkokaaret jäivät voimaan. Myös muita sellaisia maakuntalakien määräyksiä sovellettiin edelleen, joille ei ollut vastinetta maanlaissa. Suomessa Maunu Eerikinpojan maanlakia tiedetään sovelletun ensimmäistä kertaa 1370-luvun lopulla.
1420-luvulla tehtiin aloite uudesta maanlaista, mikä johti Kuningas Kristoferin maanlain säätämiseen. Sitä ei tiettävästi käsitelty maakuntien käräjillä, mutta Kuningas Kristofer Baijerilaisen tiedetään antaneen vuoden 1442 toukokuussa kehotuksen uuden maanlain noudattamisesta.
Noin 75 % lain tekstistä perustui Maunu Eerikinpojan maanlakiin. Kaaret olivat samat, eikä kirkkokaarta ollut. Laki kuitenkin tehosti kuninkaan oikeudenkäyttöä ja sisälsi uusia kriminalisointeja ja rangaistusten kovennuksia. Laki vakiinnutti asemansa hitaasti. Sen lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 1608, jolloin Kaarle IX julkaisutti sen painettuna. Laki kumottiin vuoden 1734 lailla.Kirjoittaja: Pia Letto-Vanamo
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:maanlait. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanlait.)