Oikeustiede:maankäyttösopimus
maankäyttösopimus
maankäyttösopimus |
Aikaisemmin maankäyttösopimuksista ei ollut nimenomaista sääntelyä, minkä johdosta niiden pätevyys ja sitovuus voitiin asettaa kyseenalaiseksi. Nykyisin maankäyttösopimuksia koskevaa sääntelyä sisältyy maankäyttö- ja rakennuslain 12 a -lukuun. Vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 12 a -luvun esitöissä viitataankin kaavoituksen kohteena olevan maa-alueen omistajaan kunnan sopimuskumppanina, on oikeuskäytännössä maankäyttösopimuksia koskevaa sääntelyä sovellettu myös sellaisiin kaavoitusta koskeviin sopimuksiin, joissa kunnan sopimuskumppanina on joku muu yksityinen taho kuin kaavoitettavan alueen maanomistaja. Usein sopimusmekanismi on monivaiheinen: ennen kaavoituksen käynnistämistä sovitaan kaavoituksen käynnistämisestä ja kaavoituksen edistyessä lähemmin muista kysymyksistä. Maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 2 momentin mukaan vain kaavoituksen käynnistämistä koskeva sopimus voidaan nimittäin tehdä osapuolia sitovasti ennen kuin kaavaluonnos- tai ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä.
Maankäyttö- ja rakennuslain 12 a -luvussa on nykyisin sääntelyä kehittämiskorvauksista, joilla kunta voi periä maanomistajalta asemakaavassa osoitetun rakennusoikeuden aiheuttaman tontin arvonnousuun suhteutetun osuuden kaava-alueen rakentamista palvelevan yhdyskuntarakentamisen kustannuksista ilman sopimustakin. Kehittämiskorvauksiin nähden korvauksista sopiminen maankäyttösopimuksella on ensisijaista eikä kehittämiskorvausten yksityiskohtaiset määräytymisperusteet rajoita osapuolten oikeutta sopia korvauksista laajemmin.
Käytetyt lähteet: KHO:2012:31Kirjoittaja: Esa Hakkola
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Hallberg&al2006, Ekroos&Majamaa2005
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:maankäyttösopimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maankäyttösopimus.)