Oikeustiede:lex/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Käyttö. Empiiristen tutkimusten mukaan (Mattila 2000: 294—295) lex on yleisin suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa esiintyvä latinalainen ilmaus (yhdessä forum ja ius -sanojen kanssa). Oikeuskirjallisuudessa lex esiintyy sekä sanaliiton osana että juridisissa maksiimeissa, jotka ilmaisevat oikeusperiaatteita. Nykyjuristit käyttävät lex-sanaa yleisesti mm. kansainvälisessä yksityisoikeudessa. Tällöin kyse on siitä, minkä maan oikeutta tapauksessa tulee soveltaa: lex fori (ʼtuomioistuimen lakiʼ), lex loci contractus (ʼsopimuksen [solmimis]paikan lakiʼ), lex rei sitae (ʼesineen sijaintipaikan lakiʼ) jne. Esimerkki yleisluonteisista maksiimeista, joissa lex esiintyy, on vaikkapa: Lex specialis derogat legi generali (ʼErityislaki t. erityissäännös syrjäyttää yleisluonteisen lain t. säännöksenʼ).

Yksinään lex-sana esiintyy lähinnä symbolisissa yhteyksissä. Latinan kielellä on vanhastaan ns. representaatiofunktio: sen käyttö korostaa oikeuden tai sen käyttäjien arvokkuutta ja asemaa. Lex-sanaa (kuten myös sanoja ius ja iustitia) onkin jo vuosisatoja käytetty mm. patsaiden piirtokirjoituksissa ja oikeusaiheisissa maalauksissa. Tällöin sana on yleensä kirjoitettu isoilla kirjaimilla (versaaleilla). Suomesta mainittakoon Aleksanteri II:n patsaaseen (1894) liittyvä (Walter Runebergin suunnittelema ja toteuttama) Laki-veistos, jossa oikeuden jumalattaren pitelemässä kilvessä lukee LEX. Sana esiintyy myös Edvard Iston maalauksessa hyökkäys (1899). Siinä Venäjän kaksipäinen kotka yrittää ryöstää Suomi-neidolta LEX-sanalla varustetun lakikirjan.

Vastaavasti lex-sanaa viljellään erilaisten yhteisöjen, julkaisujen, tietokantojen jne. nimissä (joko yksin tai osana nimeä). Esimerkkejä on vaivatonta esittää: oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex (Turun yliopisto), Valtion säädöstietopankki Finlex, EU:n tietopankki EUR-Lex jne.

Niin ikään lex-sanaa käytetään eri maissa, myös meillä, eräänlaisena lyhenteenä. Yhdessä erisnimen kanssa sillä voidaan viitata erityisen tärkeään tai kiisteltyyn säädökseen siten, että säädöksen virallista, ehkä pitkää ja monimutkaista nimeä ei tarvitse mainita. Erisnimi voi viitata joko säädöshankkeen taustavoimiin tai sen kohteeseen. Klassinen suomalainen esimerkki on lex Kallio, viimeaikainen puolestaan lex Nokia. Käytäntö juontaa juurensa vanhasta Roomasta, jossa laki oli tapana nimetä sen säätämiseen keskeisesti vaikuttaneen henkilön mukaan (esim. lex Fannia konsuli Gaius Fanniuksen mukaan; Fannia on lex-sanan edellyttämä nimen feminiininen adjektiivimuoto).

Taivutusmuodot. Lex-sanan taivutusmuodot ovat: legem (yks. akkusatiivi), legis (yks. genetiivi), legi (yks. datiivi), lege (yks. ablatiivi), leges (mon. nominatiivi ja akkusatiivi), legum (mon. genetiivi) ja legibus (mon. datiivi ja ablatiivi).

Yksikön nominatiivin (lex) ohella sanan eri taivutusmuodot esiintyvät nykykielisissä teksteissä olevissa latinalaisissa sitaateissa. Tämä koskee niin latinankielisiä maksiimeja kuin tapauksia, joissa lex-sana on sanaliitossa määreen asemassa tai esiintyy preposition jäljessä, kuten ex lege (ʼlain nojallaʼ, ʼlain voimastaʼ).

Erityisen keskeinen esimerkki on ilmaus legum doctor / doctor legum (sananmuk. ʼlakien tohtoriʼ); legum voidaan kirjoittaa joko ennen doctor-sanaa tai sen jälkeen, koska latinan sanajärjestys on varsin vapaa. Ilmauksen synonyymi on iuris doctor / doctor iuris (ks. sana-artikkeli ius). Nykykäytössä molemmat ilmaukset voidaan suomentaa ʼoikeustieteen tohtoriʼ.

Legum doctor lyhennetään LL.D. Kaksi L-kirjainta lyhenteessä johtuu siitä, että antiikista peräisin olevassa lyhennetekniikassa monikko (tässä genetiivin monikkomuoto) ilmaistaan kahdentamalla sanan (tässä legum) alkukirjain (joskus loppukirjain). Lyhenne LL.D. on erittäin yleinen englanninkielisissä maissa ja laajemminkin englanninkielisessä viestinnässä. Se esiintyy juristien nimien jäljessä näiden oppiarvon osoittajana (ja ilmaistaan yleensä suullisesti englanninkielisellä synonyymilla: doctor of laws).

Sekoittumisriski. Nimi Euralex on lyhenne, joka tarkoittaa ʼEuropean Association for Lexicographyʼ, eikä nimen loppuosalla lex ole mitään yhteyttä latinan lex-termiin (Lexicography palautuu alkuosaltaan kreikan kielen sanaan leksikon, ʼsanakirjaʼ, ʼsanastoʼ, ja viime kädessä sanaan leksis, ʼsanaʼ, ʼilmausʼ). Vrt. em. tietopankki EUR-Lex, jossa Lex viittaa EU:n oikeuteen.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila