Oikeustiede:lakitekniikka/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Lainvalmistelua koskevan arvostelun kärki kohdistuu usein lakiteknisiin eikä niinkään asiasisältöisiin kysymyksiin. Lakiehdotusta saatetaan kritisoida esimerkiksi siitä, että sen rakenne ei ole johdonmukainen ja että sen säännöksiä on vaikea ymmärtää; pykälät ovat yhtäältä liian yleispiirteisiä ja toisaalta liian yksityiskohtaisia. Lakiehdotusta voidaan arvostella myös sen vuoksi, että sen suhde muuhun lainsäädäntöön ja kansainväliseen sääntelyyn on epäselvä.

Lakiteknisesti hyvän säädöstekstin laatiminen on lainvalmistelun keskeinen osa, joka vaatii riittävästi aikaa. Usein on tärkeätä lakiehdotuksen hahmon – sen rakenteen – kehittäminen. Lain tulisi edetä loogisesti siten, että lain kokonaisuus olisi helposti ymmärrettävä. Myös käsitteiden ja pykäläotsikoiden muotoilulla on keskeinen sija. Säädösten ja pykälien kehittelyssä lainvalmisteluoppaat ja ohjeet ovat tärkeitä apuvälineitä. Ne eivät kuitenkaan anna valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan valmisteluvastuu jää lainvalmistelijalle.

Säädösten kieliasun viimeistely on olennainen osa lainvalmistelijan työtä. Lähtökohtana tulisi olla se, että kaikki säädösehdotukset olisivat sanonnaltaan virheettömiä, ymmärrettäviä, täsmällisiä ja johdonmukaisia. Lakikieli poikkeaa eräin kohdin yleiskielestä, vaikka sen tulisi olla mahdollisimman lähellä sitä. Lakikielelle tyypillisiä piirteitä ovat asiallisuus sekä pyrkimys ehdottomaan yksitulkintaisuuteen.