Oikeustiede:laintarkastuskunta/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Isojen ja keskisuurten lakihankkeiden lainvalmistelu on monivaiheinen prosessi. Usein pitkässä lainvalmisteluprosessissa on lausunto- ja kuulemismenettelyllä olennainen tehtävä. Se tuo säännönmukaisesti esiin lakiehdotuksen heikkoudet. Tätä vaihetta seuraavassa jatkovalmistelussa arvioidaan se, ryhdytäänkö saadun palautteen johdosta viemään hallituksen esitystä eteenpäin. Vuosina 1960–1992 valtioneuvostolla oli käytettävissään vielä mahdollisuus pyytää tärkeistä lainsäädäntöhankkeista lausuntoa laintarkastuskunnalta, joka koostui kahdesta korkeimman hallinto-oikeuden ja yhdestä korkeimman hallinto-oikeuden jäsenestä. Lausunnossaan toimielin kiinnitti erityistä huomiota lakitekniikkaan ja säädösehdotusten lakitekniseen laatuun. Säännönmukaisesti laintarkastuskunta puki muutosehdotuksensa lakipykälien muotoon.
Laintarkastuskunta antoi vuosina 1960–1992 kaikkiaan 121 lausuntoa. Lausuntojen vuosittain määrä oli vähäinen, minkä vuoksi sen toiminnan tehokkuutta arvosteltiin. Vuonna 1992 annetussa hallituksen esityksessä laintarkastuskunta ehdotettiin lakkautettavaksi. Eduskunta ei kuitenkaan hyväksynyt lakkauttamista, vaan päätti sen toiminnan keskeyttämisestä vuosina 1993–1995. Keskeyttämistä jatkettiin vielä vuodeksi 1996. Samana vuonna annetulla lailla (948/1996) laintarkastuskunta lakkautettiin 1.1.1997.
Laintarkastuskunnan lakkauttamista koskevan lain esitöissä korostettiin kolme seikkaa. Ensinnäkin oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimiston toimintaa tuli tehostaa säädösehdotusten tarkastuksessa. Toiseksi korkeimpien oikeuksien erityisasiantuntemusta tuli hyödyttää lainvalmistelussa. Kolmanneksi perustuslain mukaisesti ylimmiltä tuomioistuimilta tuli edelleen pyytää lausuntoja säädösehdotuksista, joskin harkiten ja vain harvoissa tapauksissa.
Ruotsissa on vuodesta 1909 alkaen toiminut Lagrådet (Lakineuvosto), jonka tehtävänä on tarkastaa tärkeät hallituksen lakiehdotukset ennen niiden antamista valtiopäiville. Toimielin koostuu ylimpien tuomioistuinten tuomareista tai entisistä tuomareista. Hallitus ei ole velvollinen antamaan lakiehdotustaan tarkastettavaksi, mutta sen on perusteltava ratkaisunsa olla tarkastuttamatta ehdotustaan.