Oikeustiede:kuolleeksi julistaminen/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys. Jo vuoden 1734 lain naimiskaaressa oli säännös kateissa olevan aviopuolison olettamisesta kuolleeksi tietyin edellytyksin. Ensimmäinen yleinen laki kuolleeksi julistamisesta säädettiin vuonna 1901 keisarillisena julistuksena. Se oli pitkään muutettuna voimassa lakina kuolleeksi julistamisesta (15/1901).  Vanha laki kumottiin vuonna 2005 säädellä uudella samannimisellä lailla.

Oikeusturvasyistä kuolleeksi julistaminen kuuluu edelleen ensisijaisesti käräjäoikeuden tehtäviin. Digi- ja väestötietovirasto vastaa kuitenkin rekisteritietojen poistamisesta silloin, kun on kulunut sata vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on syntynyt ja viisi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.. Tällöin kysymys on hallinnollisesta päätöksestä.

Soveltamisala. Kuolleeksi julistetun katsotaan kuolleen päätöksessä määrättynä kuolinpäivänä, jollei muuta näytetä. Jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa tai muussa siihen rinnastettavassa tilanteessa eikä ole syytä olettaa hänen pelastuneen, hänen kuolleeksi julistamistaan voidaan hakea välittömästi katoamisen jälkeen. Muussa tapauksissa kadonneen henkilön kuolleeksi julistaminen edellyttää erityisen odotusajan kulumista, koska oikeusvaltiossa ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus olla yksin ja myös sukulaistensa tietymättömissä.

Kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista voidaan muissa kuin edellä mainituissa onnettomuustilanteissa  hakea odotusajan kuluttua. Odotusaika lasketaan siitä, kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut olosuhteissa, joihin liittyy hengenvaara, tai jos katoamiseen liittyvät olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen muutoin on erittäin todennäköistä, että hän on kuollut, odotusaika on yksi vuosi. Muissa tapauksissa odotusaika on viisi vuotta.

Menettely. Kuolleeksi julistamista koskeva hakemus tehdään käräjäoikeudelle. Hakemukseen ovat oikeutettuja puoliso, lähimmät sukulaiset sekä ne, joiden oikeus voi riippua kuolleeksi julistamisesta. Lisäksi  henkilö voidaan julistaa kuolleeksi Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä, kun on kulunut sata vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on syntynyt ja viisi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa. Tämä on välttämätön osa rekisteriaineiston historiallista puhdistamista.

Oikeusvaikutukset. Päätöksessä kuolleeksi julistamisesta on mainittava päivä, jolloin henkilön katsotaan kuolleen. Henkilön kuolemaan liittyvien oikeusseuraamusten katsotaan takautuvasti alkaneen tuosta päivästä.

Mikäli kuolleeksi julistettu on elossa, päätös ja sen oikeusvaikutukset raukeavat pääsääntöisesti ilman eri hakemusta. Jos kuolleeksi julistettu on elossa, hänellä on oikeus saada omaisuutensa takaisin siltä, joka on kuolleeksi julistamisen johdosta ottanut omaisuutta haltuunsa. Edellytyksenä on kuitenkin, että kuolleeksi julistettu vaatii sitä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon kuolleeksi julistamisesta.

Jos kuolleeksi julistetun näytetään kuolleen muulloin kuin päätöksessä määrättynä kuolinpäivänä ja jos sen vuoksi jollain, joka ei ole ollut osapuolena kuolleeksi julistetun jälkeen toimitetussa perinnönjaossa, on oikeus omaisuuteen, siihen oikeutettu voi vaatia perinnönjaon oikaisua siten kuin perintökaaressa nykyisin on tarkemmin säädetty.

Käyttö. Kuolleeksi julistaminen on luonnollisesti poikkeuksellinen toimenpide. Vuosittain Suomessa julistetaan kuolleeksi muutamia kymmeniä ihmisiä. Enin osa heistä on sellaisia aikanaan eri maihin muuttaneita henkilöitä, joihin sukulaisten yhteydet ovat täysin katkenneet. Väestökirjanpidon ja väestötietojen kansainvälisen liikkuvuuden kehittyessä laki kuolleeksi julistamisesta tulee sovellettavaksi entistä harvemmin. Maailmassa on kuitenkin maita, missä ei ole maanlaajuisia väestörekistereitä. Tämä on omiaan vaikeuttamaan elossaolotietojen hankintaa.

Kuolleeksi julistamisen vaihtoehtona ja usein sitä edeltävänä vaiheena käytetään edunvalvojan määräämistä valvomaan poissaolevan etua.  Siitä säädetään holhoustoimilain 10 §:ssä. Tämä mahdollisuus koskee esimerkiksi perimystilanteita. Näin pesänselvitys voidaan saada asianmukaisesti suoritetuksi samaan aikaan, kun osakkaan kuolleeksi julistamista koskevaa hakemusta käsitellään.

Kirjoittaja: Ahti Saarenpää