Oikeustiede:konstitutionaalinen pluralismi
konstitutionaalinen pluralismi
| konstitutionaalinen pluralismi |
Ilmiönä konstitutionaalinen pluralismi viittaa siihen, että yhdellä maantieteellisellä alueella voi samanaikaisesti olla voimassa useamman eri perustuslaillisen (konstitutionaalisen) järjestyksen asettamia oikeussääntöjä. Historiallinen esimerkki tästä on kuningaskunnan oman oikeuden ja katolisen kirkon kanonisen oikeuden samanaikainen voimassaolo keskiaikaisessa Euroopassa. Sekä kuningaskuntien oma oikeus että kanoninen oikeus määrittelivät itse oman voimassaolonsa ehdot ja perustan, mutta niitä sovellettiin samalla maantieteellisellä alueella.
Selkein nykyaikainen esimerkki konstitutionaalisesta pluralismista on Euroopan unioni. Muodollisesti kaikki jäsenvaltiot ovat edelleen suvereeneja ja unioni on vain jäsenvaltioiden perustama kansainvälisoikeudellinen järjestö, mutta tosiasiassa unionin oikeusjärjestys on kehittynyt siihen pisteeseen, että sen voidaan sanoa käyttävän suvereenia valtaa jäsenvaltioiden alueella – ainakin joidenkin toimialojen kohdalla. Asiaa mutkistaa se, että Euroopan unionin alueella pitää soveltaa lisäksi Euroopan neuvoston puitteissa laadittua Euroopan ihmisoikeussopimusta (ks. EU-tuomioistuimen lausunto 2/13 EU:n Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisestä) ja Yhdistyneitten kansakuntien (YK) puitteissa laadittuja sääntöjä, kuten turvallisuusneuvoston päätöslauselmia (ks. Asia 402/05 Kadi ja Al Barakaat).
Konstitutionaalinen pluralismi on ollut 2000-luvulla eurooppaoikeudellisessa tutkimuksessa keskeisin teoreettinen suuntaus. Teoriana konstitutionaalisella pluralismilla on kolme ulottuvuutta. Deskriptiivisessä mielessä se kuvaa yllä mainittua asiantilaa. Episteemisessä mielessä teoria pyrkii auttamaan meitä ymmärtämään tätä seikkaa. Olennainen osa teorian episteemistä puolta on uuden valtiosääntöoikeudellisen käsitteistön luominen, sillä perinteinen suvereenien kansallisvaltioiden aikana luotu käsitteistö ei pysty luomaan uskottavaa teoriaa nykyistä maailmaa varten. Jotkut kannattavat konstitutionaalista pluralismia myös normatiivisena teoriana: jäsenvaltioiden ja unionin välillä ilmeneviä ristiriitoja siitä, kuka on viimesijassa suvereeni, ei tarvitse ratkaista normatiivisesti.Kirjoittaja: Tomi Tuominen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:konstitutionaalinen pluralismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:konstitutionaalinen pluralismi.)