Oikeustiede:kirkolliskokous
kirkolliskokous
| kirkolliskokous |
Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tuli vuoden 1869 kirkkolaissa kirkolliskokous. Schaumanin kirkkolaissa kirkolliskokouksen, johon tuli pappien lisäksi myös maallikkoedustajia, tehtävänä oli synodina kirkkolain 455 §:n mukaisesti ehdottaa uutta kirkkolakia ja voimassa olevan muuttamista ja selittämistä. Kirkon oppia koskevien asioiden käsittely ei varsinaisesti vielä kuulunut kirkolliskokouksen tehtäviin. Kirkolliskokouksen tehtäviin kuului tosin ottaa käytettäväksi uusi virsi- ja evankeliumikirja, kirkkokäsikirja, katkismus ja raamatun käännös ja siinä mielessä tarkistaa niiden kirkon opin mukaisuus. Kirkolliskokouksen tehtävänä oli myös muun muassa antaa lausuntoja hallituksen sille lähettämistä kysymyksistä, jotka koskivat kirkon suhdetta valtioon tai muihin Suomessa oleviin kristinuskoa joko tunnustaviin tai tunnustamattomiin uskontokuntiin sekä tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia hallitukselle tällaisista asioista.
Kirkolliskokouksen tehtävät ovat myöhemmissä kirkkolaeissa ja vuoden 1993 kirkkojärjestyksessä laajentuneet. Merkittävä muutos tapahtui vuoden 1964 kirkkolain 529 §:ään, jolloin kirkolliskokouksen tehtäviin lisättiin sellaisten kysymysten käsittely, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja sekä ryhtymistä toimenpiteisiin niiden johdosta.
Kirkon edustajina kirkolliskokouksessa arkkipiispan puheenjohdolla ovat nykyisen kirkkolain mukaan hiippakuntien piispat (tai piispanviran ollessa avoinna tai piispan estyneenä tuomiokapitulin keskuudestaan määräämä jäsen), kenttäpiispa, 96 hiippakunnittain valittua edustajaa (32 pappia ja 64 maallikkoa), saamelaiskäräjien valitsema saamelaisten edustaja sekä valtioneuvoston määräämä edustaja. Edustajien tulee olla kirkon jäseniä.
Kirkolliskokousten pitkässä historiassa alun perin tietyn alueen piispat muodostivat kirkolliskokouksen. Ekumeenisiksi kirkolliskokouksiksi on kutsuttu seitsemää kirkon opista päättänyttä kirkolliskokousta vuosien 325 ja 787 välillä, minkä jälkeen ei ekumeenisia kirkolliskokouksia ole pidetty. Kirkolliskokousten, myöhempienkään, päätösten ei kuitenkaan opillisissa asioissa ole katsottu olevan arvovaltaisia yli Raamatun. Kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:n mukaan nykyisinkin kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojensa periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.Kirjoittaja: Pekka Leino
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kirkolliskokous. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kirkolliskokous.)
