Oikeustiede:kestävän kehityksen periaate
kestävän kehityksen periaateympäristöoikeudessa
| kestävän kehityksen periaate |
Taloudellis-sosiaalisen ulottuvuutensa vuoksi lain tasolla ei ole mahdollista määrittää yleispätevää mittapuuta tai yksiselitteisiä kestävyyden kriteerejä. Kestävä kehitys on 1970-luvulta lähtien ollut kansainvälisten kehitys- ja ympäristösopimusten johtavana periaatteena ja välittyy sitä kautta sopimusten toimeenpanoon niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Suomen lainsäädännössä kestävän kehityksen tavoite on kirjattu useiden säädösten ohjaavaksi periaatteeksi, mutta suoraa sovellettavuutta sillä ei pääsääntöisesti ole ilman tarkempaa sääntelyä. Sen on katsottu edustavan soft law-tyyppistä taustaperustelua laintulkinnassa. Selvimmin kestävän kehityksen periaate ilmenee maankäytöllisissä suunnittelujärjestelmissä ja kaavoituksessa. Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Periaate on erotettava kestävän käytön periaatteesta, jonka soveltamisalana on luonnonvarojen käytön ohjaus. Esimerkiksi maa-aines- ja kaivoslainsäädännössä tavoitteeksi on asetettu ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Tämä on yhteydessä siihen, että maa-ainekset eivät edusta uudistuvaa luonnonvaraa, joten kestävän käytön näkökulma ei siinä ilmene, kun taas kestävällä kehityksellä pyritään yhteiskunnan kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta parhaaseen tulokseen, vaikka samalla sallitaan puuttuminen maaperään ja rakenteisiin.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HolloE2009, Ympäristöministeriö1988
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Oikeustiede:kestävän kehityksen periaate. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kestävän kehityksen periaate.)