Oikeustiede:julkinen hallintotehtävä/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Julkisella hallintotehtävällä viitataan laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Siirron toimeenpanomekanismina on joko suoraan laki tai lakiin perustuva määräys (HE 1/1998 s. 178 s., PeVL 4/1998, 37/1992 ja 15/1994). 124 §:n sääntely merkitsi muutosta hallitusmuodon aikaiseen oikeustilaan. Tuolloin julkista valtaa saattoivat Suomessa käyttää vain viranomaiset ja viranomaisten nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet (PeVL 4/1989, 37/1992, 1 ja 7 sekä 15/1994).

Julkisessa hallinnossa on yleistynyt tendenssi muuttaa virkasuhteita työsuhteiksi (kuten yliopistojen henkilökunta) tai siirtää viranomaisten ja virkamiesten tehtäviä yksityisten oikeushenkilöiden ja työsuhteessa olevien fyysisten henkilöiden suoritettavaksi. Merkittävältä osin tämä johtuu joko tehtäväsääntelyn yksinkertaistamistarpeesta tai julkisen hallinnon menojen karsimistarpeesta. Toimenpiteitä kutsutaan yleiskielessä valtion tehtävien yksityistämiseksi. Kun tällainen kehitys on edellyttänyt lain muuttamista, eduskunnan perustuslakivaliokunta on joutunut antamaan runsaasti lausuntoja siitä, millä edellytyksellä tehtävien siirrot voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Perustuslain 124 § sääntelee edellytyksistä, joiden vallitessa julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle. Esitöiden mukaan säännöksen perustehtävä on rajoittaa julkisten hallintotehtävien osoittamista varsinaisen viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Perusteluna viitattiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan vuoden 1919 hallitusmuodon kaudella vakiinnuttamaan virkamieshallintoperiaatteeseen. Sittemmin vuoden 2000 perustuslain voimassaolokaudella valiokunta on useissa lausunnoissa antanut sisältöä PeL 124 §:ssä oleville siirron kriteereille. Niitä ovat siirtämisen lakisääteisyys, siirron tarve tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, sääntö, jonka mukaan siirto ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Erityisesti tehtävän merkittävyyden punninta on arvosidonnainen tehtävä. Käytännössä sen suorittaa eduskunnan perustuslakivaliokunta arvioidessaan hallituksen esitykseen sisältyvän, siirtämistä tarkoittavan lakiehdotuksen säätämisjärjestystä.

Julkisella hallintotehtävällä viitataan laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Siirron toimeenpanomekanismina on joko suoraan laki tai lakiin perustuva määräys (HE 1/1998 s. 178 s., PeVL 4/1998, 37/1992 ja 15/1994).

PeL 124 §:n sääntely merkitsi muutosta hallitusmuodon aikaiseen oikeustilaan. Tuolloin julkista valtaa saattoivat Suomessa käyttää vain viranomaiset ja viranomaisten nimissä virkoihinsa nimitetyt, pääosin suomalaiset virkamiehet (PeVL 4/1989, 37/1992, 1 ja 7 sekä 15/1994).

Perustuslakivaliokunta on lähtenyt siitä, ettei virkamieshallintoperiaate merkitse kieltoa antaa julkista valtaa ja julkisia tehtäviä rajoitetusti muille kuin viranomaisille, kuten valtion liikelaitoksille ja yksityisoikeudellisille yhteisöille. Tällöin edellytettiin, että tehtävien hoitamisesta ja siinä noudatettavasta menettelystä annetaan riittävän yksityiskohtaiset säännökset, että oikeusturvanäkökohdat otetaan huomioon ja että julkisia tehtäviä hoitavat henkilöt kuuluvat rikosoikeudellisen virkavastuun piiriin.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita