Oikeustiede:islamilainen oikeus
islamilainen oikeus
islamilainen oikeus |
Islamilaisen oikeuden tärkein lähde on islaminuskon pyhä kirja Koraani, joka pohjautuu profeetta Muhammedin saamiin ilmestyksiin 700-luvun Arabiassa. Uskonnollinen laki (shari’a) rakentuu suorana Jumalan ilmoituksena pidetyn Koraanin säkeiden perustalle. Islamilaisen oikeuden lähteet muodostavat normihierarkian, jossa seuraavina asteena sharian jälkeen ovat lausumat (hadith) profeetta Muhammedin elämästä ja Koraanin tulkinnasta (sunna); islamilaisen yhteisön historiallinen yhteisymmärrys uskon sisällöstä (ijma); sekä analoginen uskonoppineiden päättely (qiyas). Islaminuskossa oikeuden ja moraalin suhde on läheinen ja limittäinen (fiqh) ja ulottuu ihmisten arkielämän tasolle.
Islamilainen maailma on jakautunut lukuisiin eri koulukuntiin. Islamin valtasuuntauksen sunnalaisuuden vanhimmat oikeudellista koulukunnat ovat Hanafi ja Maliki. Shiialaisuudessa korostuu uskonoppineiden tulkinta. Useimmissa islaminuskoisissa maissa länsimaisen lain vaikutus on ollut merkittävä. Selkeimmin uskonnollisen lain merkitys korostuu perhe- ja perintöoikeudessa. Riidansovittelussa keskeisellä sijalla on islamilainen tuomari (qadi). Muilta osin shari’a muodostaa oikeusjärjestelmän arvopohjan. Poikkeuksen muodostaa Turkin sekulaari oikeusjärjestelmä.Kirjoittaja: Jari Uimonen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
GlennHP2010, EdgeI1996, Pansier&Guellaty2000
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:islamilainen oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:islamilainen oikeus.)