Oikeustiede:huoneenvuokra/laajempi kuvaus

Tieteen termipankista

Palaa takaisin käsitesivulle

Lainsäädännön kehitys. Huoneenvuokrasta nykyisessä mielessä voidaan puhua vasta teollistumisen ja kaupungistumisen myötä syntyneessä yhteiskunnassa. Siitä säädettiin ensimmäinen oma lakinsa vuonna 1925 (166/1925). Sitä ennen oli tultu toimeen vuoden 1734 lain säännöksillä ja itsenäistymisen alkuajan poikkeuslaeilla. Ensimmäinen huoneenvuokralaki koski sekä asuntojen että muiden huoneistojen vuokrasopimuksia.

Vuoden 1925 laki korvattiin vuonna 1961 uudella huoneenvuokralailla (182/1961). Runsaasti sopimusvapautta kaventaneet säännöstelymääräykset olivat sitä ennen olleen voimassa sota-ajasta alkaen. Erityisesti asuinhuoneistojen vuokralaiset tarvitsivat suojaa poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Ensimmäisten lakien mukaan huoneenvuokrassa luovutettiin rakennus tai sen osa toisen yksinomaiseen käyttöön vastiketta vastaa. Määritelmä vastaa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta sitä, miten huoneenvuokra nykyään määritellään. Vuoden 1987 huoneenvuokralakiin (653/1987) määritelmää kuitenkin muutettiin. Sen 1 §:n mukaan lakia sovellettiin, kun rakennus tai sen osa vuokrattiin toiselle. Vuokrata –termi korvasi määrittelystä ilmaisun toisen käyttöön vastiketta vastaa. Sen sijaan vuokralaisen käyttöoikeuden yksinomaisuuden säilyminen huoneenvuokran tunnusmerkkinä on kyseenalaista. Tämän hetken oikeustilasta voidaan sanoa, että vuokralainen saa yksinomaisen käyttöoikeuden, ellei toisin ole sovittu. Lain määrittelyyn mahtuu kuitenkin jonkinlainen kahden vuokralaisen tai vuokralaisen ja vuokranantajan yhteiskäyttö.

Henkilöt voivat yhdessä vuokrata huoneiston. Silloin vuokralaisena pidetään näitä henkilöitä yhdessä. He vastaavat yhteisvastuullisesti vuokralaisen velvollisuuksien täyttämisestä, ellei toisin ole sovittu.

Nykyään voimassa ovat vuonna 1995 vappuna voimaan tulleet lait, laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995) ja laki liikehuoneiston vuokrauksesta (482/1995). Sitä ennen voimassa olleet huoneenvuokralait olivat koskeneet sekä asuntoja että liikehuoneistoja. Kummankin vuokratyypin osalta laissa oli omia säännöksiä. Nykyisistä laeista voi käyttää yhteisnimitystä huoneenvuokralait.