Oikeustiede:hallitustyypit/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Eräissä kriisitilanteissa on pidetty tarpeellisena, että hallitusvastuuseen osallistuvat kaikki eduskuntaryhmät. Tällaisia ns. kaikkien puolueiden hallituksia on ollut vain talvi- ja jatkosodan aikana.

Suurkoalitiot. Normaaliaikoina hallituspuolueiden yhteistyöhalu asettaa ehdot sille, kuinka laajapohjaiseksi hallitus voidaan muodostaa. Ajoittain eräät puolueet, etenkin kärsittyään eduskuntavaaleissa huomattavia tappioita, kieltäytyvät hallitusvastuusta ja pyrkivät saavuttamaan lisäkannatusta oppositiopolitiikalla. Laajapohjaisimpia, yli kahden kolmasosan enemmistön kannatuksen omaavia hallituksia on joskus kutsuttu itävaltalaisen esimerkin mukaan suurkoalitioiksi.

Vähemmistöhallitus. Nimitettävän hallituksen nauttimaa kannatusta eduskunnassa ei eräiden muiden valtioiden tapaan Suomessa erikseen todeta, joskin vuonna 1991 säädetyn hallitusmuotomuutoksen mukaan hallituksen on heti tultuaan nimitetyksi toimitettava hallitusohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Tiedonantokeskustelun päätteeksi, kun äänestetään eduskunnan luottamuksesta, eduskunta voi antaa uudelle hallitukselle epäluottamuslauseen, joka pakottaa hallituksen eroamaan.

Koska hallituksen nauttimaa luottamusta ei ennen hallituksen nimittämistä äänestyksin tarkisteta, on mahdollista muodostaa sellaisiakin hallituksia, joiden toiminnasta asettuu vastaamaan vain eduskuntaryhmiä, joiden jäsenmäärä on alle puolet eduskunnan koko jäsenmäärästä. Myös tällaisen hallituksen katsotaan ns. presumptioteorian mukaan nauttivan eduskunnan luottamusta siihen saakka, kunnes eduskunnassa tehdään enemmistöpäätös, jonka katsotaan merkitsevän epäluottamusta.

Vähemmistöhallituksiin on jouduttu turvautumaan ajoittain, joskaan ei vuoden 2000 perustuslain kaudella, olosuhteissa, joissa suurten puolueiden keskinäiset kiistasuhteet ovat estäneet yhteistyön. Vähemmistö- tai virkamieshallituksen nimittäminen saattaa ennakoida ennenaikaisia eduskuntavaaleja.

Virkamieshallitus. PeL 3.2 § antaa mahdollisuuden nimittää virkamieshallitus eli ministeristö, jonka toiminnasta yksikään eduskunnassa edustettuna oleva puolue ei ota poliittista vastuuta. Ministereiksi on valittu korkeita valtion virkamiehiä.

Valtio-opillisessa kirjallisuudessa vuoden 1919 hallitusmuodon kaudella on lisäksi puhuttu ns. taistelu tai presidentin hallituksista, jotka on nimitetty silmällä pitäen toimenpiteitä, jotka johtavat avoimeen konfliktiin eduskunnan kanssa. Puhutaan myös toimitusministeristöstä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jolloin hallitus on menettänyt eduskunnan luottamuksen tai esittänyt eronpyyntönsä - minkä jälkeen ero on aina myönnettävä, joskaan hallituksenvaihdoksen aikaa ei ole säännelty - mutta hallitus jatkaa silti toimintaansa uuden hallituksen nimittämiseen saakka. Tällaisissa oloissa hallitukset eivät enää pyri johtamaan eduskunnan toimintaa, eivätkä ryhdy merkittäviin lainsäädäntöhankkeisiin, vaan tyytyvät rutiiniluonteisten asioiden ratkaisemiseen.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita