geenitekniikkaoikeus


geenitekniikkaoikeus

Määritelmä laajemmin ymmärretyn biotekniikkaoikeuden ala, joka sääntelee organismien ja mikro-organismien (GMO) muuntelua ja käyttöä

Selite

Geenitekniikan sääntelyn juuret ovat lähinnä kahtaalla, yhtäältä elintarvike- ja lääketeollisen toiminnan kehityksessä, toisaalta luonnonvarojen, eritoten lajien käytön ja suojelun sääntelyssä. Erotuksena laajemmasta biotekniikan käsitteestä geenitekniikkaan liittyy muuntogeeninen organismien käsittely, mitä ei esimerkiksi bioteknisessä elintarviketuotannossa yleensä ole ollut. Euroopan unionissa geenitekninen sääntely on peräisin 1990-luvun kahdesta geenitekniikan alan direktiivistä, ns. suljettua käyttöä eli tutkimus- ja koetoimintaa koskevasta direktiivistä (90/219/ETY) sekä GMO:ta sisältävien tuotteiden käyttöönsaattamista eli avointa käyttöä koskevasta ns. levittämisdirektiivistä (muutettu 2001/18/EY).

Direktiivit on saatettu voimaan Suomessa geenitekniikkalailla (1995), joka vuoden 2004 muodossaan koskee muuntogeenisten organismien käyttöä suljetussa tilassa ja niiden tarkoituksellista levittämistä ympäristöön. Soveltamisalasta on eräitä poikkeuksia. Lakia sovelletaan myös muuntogeenisten organismien käsittelyyn tarkoitetun laitoksen tai toimitilan käyttöönottoon ja toimintaan. Muuntogeenisellä organismilla tarkoitetaan organismia, jonka perintöainesta on muunnettu tavalla, joka ei toteudu luonnossa pariutumisen tuloksena tai luonnollisena yhdistelmänä ja muuntogeenisellä mikro-organismilla mikro-organismia, jonka perintöainesta on muunnettu tavalla, joka ei toteudu luonnossa pariutumisen tuloksena tai luonnollisena yhdistelmänä. Lain soveltamista varten on asetettu geenitekniikan lautakunta. Geenitekninen toiminta on pääosin luvanvaraista, mutta toiminnot ovat myös rekisteröintivelvollisuuden piirissä. Toiminnasta seuraavan vahingon korvausvelvollisuus perustuu ankaraan vastuuseen. Yleisimmin geenitekniikkaa käytetään soijan ja maissin jalostukseen.

Luonnon monimuotoisuus- eli biodiversiteettisopimus (1992) sääntelee biologisten luonnonvarojen, mukaan lukien geenivarojen käyttöä ja suojelua. Keskeinen geenitekniikan kansainväliseen toimintaan liittyvä biodiversiteettisopimuksen asiakirja on Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (2000). Pöytäkirjalla varmistetaan, että eläviä, geeniteknologian avulla perimältään muunnettuja eliöitä - eli muuntogeenisiä organismeja - siirretään, käsitellään ja käytetään tavalla, joka ei aiheuta haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sen kestävälle käytölle. Euroopan unionin geenitekniikkasäädökset kattavat pöytäkirjan määräysten vaatimukset, mutta kolmansiin maihin tapahtuvan muuntogeenisten eliöiden viennin osalta EU:n lainsäädäntöä on täydennetty ns. vientiasetuksella (EY N:o 1946/2003).

Huomattava määrä geeniainesta hankitaan maista, joilla ei ole edellytyksiä niitä itse hyödyntää. Siksi mainittuun sopimukseen liittyen on kansainvälisesti hyväksytty toinen, alkuperämaan oikeuksia suojaava Nagoyan pöytäkirja (2010), jonka tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta ja sitä, että niiden käytöstä saatavat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti geenivarojen tarjoaja- ja käyttäjämaiden välillä. Samalla edistetään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2008, HolloE2011

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:geenitekniikkaoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:geenitekniikkaoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →