Oikeustiede:curia/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki

Palaa takaisin käsitesivulle

Historia. Vanhassa Roomassa sanalla curia – suomalaistetussa kirjoitusasussa kuuria – tarkoitettiin Rooman kansan varhaisinta hallinnollista ja sotilaallista yksikköä. Myöhemmin sillä viitattiin senaattiin ja senaatin kokoontumistiloihin sekä kaupunkien päättäviin toimielimiin. Keskiajalla sanalla oli vaihtelevia merkityksiä. Kuninkaan neuvostosta käytettiin nimitystä curia regis, josta sana ja sen kansankielinen (ts. ranskalainen) variantti cour siirtyivät Ranskassa tarkoittaman kuninkaallista ylioikeutta (vastaava ilmaus ja merkitys ovat esiintyneet myös Unkarissa: Unkarin kuninkaallinen kuuria). Keskiaikaisten (ja uuden ajan) kaupunkien hallinnossa curia viittasi raatiin ja raatihuoneeseen (synonyymi buleuterium, ks. Pekkanen & Pitkäranta 2006: 123). Niin ikään sana on ollut ja on edelleen käytössä katolisen kirkon hallinnossa (Curia Romana eli Curia Vaticana, ʼRooman kuuriaʼ, ʼpaavillinen kuuriaʼ, ʼpaavin kuuriaʼ).

Näistä konkreettisista käyttöyhteyksistä kehittyi sanan geneerinen merkitys ʼtuomioistuinʼ. Nykyajan lakimieslatinassa se esiintyy yleismaailmallisesti ennen muuta maksiimissa Iura novit curia, jota empiiristen tutkimusten mukaan myös suomalaiset juristitutkijat käyttävät varsin usein (Mattila 2000). Maksiimi tarkoittaa sananmukaisesti: ʼtuomioistuin on perehtynyt oikeuksiin t. hankkinut tiedon oikeuksistaʼ, ts. oikeudenkäynnin osapuolen ei tarvitse esittää näyttöä oikeuden (lain) sisällöstä, vaan se on tuomioistuimen tiedossa viran puolesta. Maksiimi esiintyy myös preesensmuodossa: Iura noscit curia (ʼtuomioistuin tuntee oikeudetʼ). – Latinan kielessä objektiiviseen oikeuteen, ts. koko oikeusjärjestykseen tai muuhun oikeudelliseen kokonaisuuteen, viitataan välistä ius (ʼoikeusʼ) -sanan monikkomuodolla (iura). Luontevassa käännöksessä voidaan käyttää yksikköä, ja maksiimi käännetään yleensä vapaasti: ʼtuomioistuin tuntee lainʼ. Tällöin laki-sana ymmärretään laajassa, ts. oikeuden merkityksessä.

Curia-sanan symbolinen käyttö Suomessa. Porin raatihuoneen (1841) julkisivussa on nimi: CURIA ARCTOPOLIS (sananmuk. ʼKarhukaupungin raati[huone] / raastuvanoikeusʼ, vrt. Björneborg; kr.-lat. arctos, ʼkarhuʼ, kr.-lat. polis, ʼkaupunki(valtio)ʼ, alk. ʼturvalinnaʼ). Näin perinne, jonka mukaan sanaa käytettiin kaupunkien päättävistä toimielimistä ja niiden kokoontumistiloista, on ollut näkyvillä myös Suomessa.

Sitä vastoin curia-sanaa ei meillä – toisin kuin esimerkiksi Ranskassa – ole suosittu ylioikeuksien nimissä. Niissä on käytetty tuomioistuin-termin muita vastineita. Turun hovioikeuden sinetissä lukee: SIGILLVM SVPREMI IVDICII MAGNI DVCATVS FINLANDIÆ (ʼSuomen suuriruhtinaskunnan ylimmän oikeusistuimen sinettiʼ), Vaasan hovioikeuden sinetissä: SIGILL. SUPR. DICASTERII WASAEI A GUSTAVO III CONST. (ʼKustaa III:n perustaman Vaasan ylimmän oikeusistuimen sinettiʼ) ja Viipurin hovioikeuden sinetissä: SIGILLVM DICASTERII SVPREMI WIBVRGENSIS (ʼViipurin ylimmän oikeusistuimen sinettiʼ). Vastaavia esimerkkejä ovat epigrafien ja muistorahojen tekstit. Vaasan hovioikeuden perustamismitalissa on teksti: MISERIS PERFUGIUM MALIS PERNICIES. TRIBUNAL WASAEUM MDCCLXXV (ʼOnnettomille turva, pahoille perikato. Vaasan oikeusistuinʼ). Havaitaan siis, että hovioikeus on käännetty latinaksi peräti kolmella eri tavalla (supremum judicium, supremum dicasterium ja tribunal), mutta curia-sana ei ole ollut käytössä tässä yhteydessä.

Katolinen kirkko. Paavin avustajien muodostamasta neuvostosta käytettiin ensimmäisen kerran sanaa curia vuodelta 1089 peräisin olevassa asiakirjassa. Vuosisatojen mittaan kuurian rakennetta on moneen kertaan muutettu. Kirkkovaltion aikoina kuurialla oli sekä kirkon hallintoon ja lainkäyttöön että maalliseen hallintoon kuuluvia tehtäviä. Nykyisin tehtävät ovat yksinomaan kirkko-oikeudellisia. Voimassa olevassa (vuoden 1983) kanonisen oikeuden lakikirjassa (Codex Iuris Canonici) luetellaan kuuriaan kuuluvat toimielimet, jotka ovat pääosin luonteeltaan hallinnollisia mutta joihin luetaan myös kirkon tuomioistuimet (Can. [= canon, ʼkaanonʼ, ts. pykälä] 360). Nämä tuomioistuimet ja niiden toimivalta on määritetty lakikirjan oikeudenkäyntiä koskevassa osastossa. Ylimpänä tuomarina katolisessa kirkossa toimii paavi joko henkilökohtaisesti tai kirkon tuomioistuinten kautta (Can. 1442). Näistä tärkein on Rota Romana.

Euroopan unioni. Sana CVRIA esiintyy Euroopan unionin tuomioistuimen logossa, joka on painettu kaikkien tuomioiden etusivun yläreunaan sekä myös (nyt jo lakkautetun paperisen) oikeustapauskokoelman kanteen ja selkämykseen. Lisäksi jokaisen tuomion oikeudenkäyntikielisessä versiossa (ts. kappaleessa, joka allekirjoitetaan ja annetaan osapuolille) on logolla varustettu sinetti. Niin ikään logo esiintyy vuosittaisten toimintakertomusten kansilehdellä, lehdistötiedotteissa, tuomioistuimen kirjaston kotisivulla jne. Curia-sanaa saatetaan käyttää myös erilaisissa epävirallisissa yhteyksissä. Varsinaisissa juridisissa teksteissä sana ei esiinny. EU:n tilintarkastustuomioistuimen logossa jne. vastaava ilmaus on Curia rationum. On ehdotettu, että Curia otettaisiin virallisestikin EU:n tuomioistuinkokonaisuuden nimeksi, jotta kokonaisuuden ja unionin päätuomioistuimen nimitykset eivät sekaantuisi toisiinsa (Mattila 2012: 197—199 ja 2013: 155—156).

Common law. Anglosaksisissa – englantilaisissa, yhdysvaltalaisissa jne. – tuomioistuinratkaisuissa curia-sana esiintyy varsinkin kolmessa ilmauksessa: per curiam (ʼtuomioistuimen toimestaʼ, ʼtuomioistuimen nimissäʼ), curia advisari vult (ʼtuomioistuin tahtoo harkita [asiaa]ʼ), useimmiten lyhennettynä cur. adv. vult., ja amicus curiae (sananmuk. ʼtuomioistuimen ystäväʼ). Näillä ilmauksilla on tarkka tekninen merkitys. Ilmauksella per curiam viitataan siihen, että ratkaisu annetaan koko tuomioistuimen tai useiden (nimettyjen) tuomareiden (ts. enemmistön) nimissä. Kyseessä ei siis ole yksittäisen tuomarin äänestyslausunto. Ilmaus curia advisari vult ilmaisee sen, että tuomio jutussa annetaan vasta myöhemmin, sen jälkeen kun tuomarit ovat harkinneet asiaa. Amicus curiae puolestaan viittaa henkilöön joka – olematta varsinaisesti asianosainen – saa tuomioistuimelta luvan esittää sille lausunnon. Erityisesti mainittakoon jutut, joilla on yksityisten intressien lisäksi yleistä yhteiskunnallista merkitystä (esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja -vapauksia koskevat asiat). Niin ikään kyse voi olla vieraan lain sisällöstä kansainvälis-yksityisoikeudellisessa jutussa.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila