Oikeustiede:common law/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ominaispiirteet. Keskiajan Englannissa vallinneista erityisistä olosuhteista johtui, että oikeustieteellä oli vain vähäinen merkitys maan oikeusjärjestelmää kehitettäessä. Järjestelmä kehittyi ennen muuta kuninkaallisten tuomioistuinten ratkaisemien ennakkotapausten myötä. Tästä syystä common law -oikeudelle on edelleen tunnusomaista tuomareiden suuri arvovalta, ennakkotapausten merkitystä painottava oikeuslähdeoppi, oikeussääntöjen yksityiskohtaisuus ja leimallisesti oikeudenkäyntimenettelyyn pohjautuva oikeusjärjestelmän jaottelu ja käsitteistö. Nämä käsitteet, kuten equity, ovat Manner-Euroopassa usein tuntemattomia, koska pohjana on englantilaisen oikeudenkäyntimenettelyn historia. Equity-oikeuden kehitti aikoinaan erikoistuomioistuin, jonka ratkaisutoiminta pohjautui alkuaan kohtuusajatteluun. Ratkaisutoiminta teknillistyi kuitenkin nopeasti ja etääntyi samalla kohtuusajattelusta. Tapauksissa, joissa kyse on oikeuslohkon nimestä, ilmaukselle equity ei olekaan suomalaista käännöstä. Se esiintyy meillä vakiintuneesti alkuperäisessä asussaan sitaattilainana.

Levinneisyys ja muunnelmat. Yhdysvallat on common law -maa. Oikeusajattelun perusteet ovat samat kuin Englannissa, mutta erot Englannin oikeuteen ovat merkittäviä. Tämä johtuu monista syistä (historiallisen painolastin puuttuminen, maan liittovaltiorakenne, mannereurooppalainen vaikutus jne.)

Britannian maailmanvallan myötä common law levisi myös sellaisille alueille, joilla oli ennestään olemassa romaanis-germaaninen oikeuskulttuuri. Jos entinen oikeuskulttuuri oli riittävän voimakas, muodostui vähitellen järjestelmä, jossa on niin romaanis-germaanisia kuin common law'n piirteitä. Näitä järjestelmiä kutsutaan nimellä sekaoikeus tai sekoittunut oikeus.

Tällainen sekaoikeusjärjestelmä on olemassa jo Ison-Britannian itsensä alueella: koska Skotlanti muodosti kauan itsenäisen valtakunnan, joka ylläpiti läheisiä suhteita Manner-Eurooppaan, sen oikeusjärjestyksessä on selviä romaanis-germaanisia piirteitä. Lisää vastaavia esimerkkejä löytyy Euroopan ulkopuolelta. Näitä ovat mm. Quebecin oikeus, jossa common law on sekoittunut Ranskan oikeuteen, ja Etelä-Afrikan tasavallan oikeus, jossa common law on sekoittunut ns. roomalais-hollantilaiseen oikeuteen.

On luonnollista, että common law omaksuttiin enemmän tai vähemmän täydellisesti myös niillä siirtomaa-alueilla, joilla on länsimaisesta poikkeava kulttuuri. Afrikassa common law sekoittui heimo-oloissa noudatettavaan tapaoikeuteen ja Aasian maissa sikäläisten korkeakulttuurien perinnäiseen oikeuteen. Tärkein esimerkki tästä ovat Intian niemimaan oikeusjärjestykset. Niissä perhe- ja perintöoikeuden aineelliset säännöt määräytyvät kunkin uskontoryhmän (hindujen, muslimien jne.) perinteisen oikeuden mukaisesti, mutta oikeustekniikka on kokonaisuudessaan peräisin common law -järjestelmästä. Esimerkkinä mainittakoon, että intialaisten kirjoittamissa hindulaisen ja islamilaisen perhe- ja perintöoikeuden yleisesityksissä viitataan tavan takaa ennakkotapauksiin täysin samalla tavalla kuin englantilaisissa teoksissa.

Euroopan yhdentymisen vaikutukset. Yhdistynyt kuningaskunta on ollut Euroopan yhteisöjen, nyttemmin Euroopan unionin jäsen vuodesta 1973 lähtien. Euroopan integraation tiivistyminen on merkinnyt sitä, että EU:n oikeudella ja tuomioistuimella on myös Englannissa - samoin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan muissa osissa - ollut yhä suurempi merkitys. Niinpä englantilaiset tuomioistuimet ovat joutuneet tulkitsemaan eurooppaoikeutta ja sen toimeenpanemiseksi annettua englantilaista lainsäädäntöä tavoitteellisesti perinnäisen sananmukaisen tulkinnan sijasta. Toisaalta englantilaiset tuomioistuimet ovat ryhtyneet soveltamaan myös yleisluonteisia oikeudellisia periaatteita, jotka sijoittuvat perinnäisiä englantilaisia oikeusnormeja yleisemmälle tasolle. On kuitenkin kiistanalaista, onko Englannin oikeus todella lähentynyt romaanis-germaanista oikeutta. Se, millä tavoin Yhdistyneen kuningaskunnan ero Euroopan unionista (ns. Brexit) muuttaa tilannetta, jää nähtäväksi.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila