Oikeustiede:avustus (jäämistöoikeudessa)/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeuskehitys. Jo vuoden 1734 lain perintökaari tunsi jäämistöstä perittävän lapselle elatusta varten annettavan avustuksen. Laajemmin avustusjärjestelmä tuli lakiin kuitenkin vasta vuonna 1951 lakiosasäännöstön säätämisen yhteydessä. Nykyisen perintökaaren tullessa voimaan avustusjärjestelmä siirrettiin laajennettuna perintökaaren 8 lukuun ruotsalaisen esikuvansa mukaisesti. Lisäksi pesänselvitystä koskevassa perintökaaren 18 luvussa säädetään lesken ja turvattomien lasten oikeudesta saada elatusta kuolinpesästä pesänselvityksen ajan.
Avustusjärjestelmää laajennettiin vuonna 1983 ensin liittämällä siihen työhyvitystä koskevat säännöt maatilojen perinnönjakoa koskevan uuden perintökaaren 25 luvun säätämisen yhteydessä ja edelleen parantamalla lesken oikeutta avustukseen perintökaaren 3 luvun uudistamisen yhteydessä. Myöhemmin avustuksen saajien piiriä on laajennettu säätämällä avopuolison oikeudesta avustukseen. Kansainvälisessä katsannossa perintökaaren avustusjärjestelmää voidaan pitää varsin mittavana. Sen esikuvana ollut, mutta suppeammaksi jäänyt Ruotsin perintökaaren avustusjärjestelmä kumottiin vuonna 1978.
Koulutusavustukset. Avustusten perustyyppi on koulutusavustus. Perittävän lapsella on oikeus koulutusavustukseen 21 vuoden ikään saakka, mikäli hän tarvitsee varoja kasvatukseensa ja koulutukseensa enemmän kuin on perintönä saamassa. Kertakaikkisena maksettava avustus on harkinnanvarainen. Se voi sivuuttaa perittävän tekemän testamentin, mutta ei perillisen perintöosaa silloin, kun tämä sairauden tai muun syyn vuoksi on kykenemätön elättämään itseään tai vastaamaan hänelle kuuluvasta elatusvelvollisuudesta.
Kasvatusavustuksen perusajatuksena on saattaa perilliset kasvatuksen ja koulutuksen suhteen yhdenvertaiseen asemaa. Jos jonkun lapsen kasvatus ja koulutus on vielä kesken vanhemman kuollessa, avustuksella tasataan hänen ja vanhempien sisarusten välistä jakosuhdetta.
Toimeentuloavustus. Toimeentuloavustuksia on kahta eri tyyppiä. Perittävän lapsella ja vanhemmilla – silloin, kun nämä ovat perillisiä – on oikeus vaatia toimeentuloavustusta, jos he sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi eivät kykene elättämään itseään. Tällainen avustusvaatimus voidaan kuitenkin kohdistaa vain testamentinsaajaan sekä testamenttiin rinnastuvan lahjan saajaan, eikä se voi loukata testamentinsaajana olevan rintaperillisen lakiosaa.
Lapsen ja vanhemman toimeentuloavustuksen perusajatuksena on se, että lainsäätäjä näin ilmaisee paheksuntansa perittävän testamenttausvapauden käytölle elatukseen liittyvien eettisten perusvelvollisuuksien vastaisesti. Testamentin tehokkuus voidaan tapauskohtaisesti riitauttaa.
Kihlakumppanin ja avopuolison oikeudet toimeentuloavustukseen ovat poikkeuksia perintökaaren suku‑ ja avioliittosidonnaisesta etujärjestelmästä. Kun kihlauksen tai avoliiton purkaa kumppanin kuolema, eloonjääneellä on oikeus vaatia harkinnanvaraista toimeentuloavustusta. Vastaava oikeus on leskellä silloin, kun puolison kuollessa oli vireillä avioero. Täten avioliiton alkuun ja loppuun on lisätty eräänlainen jäämistöoikeudellinen suojavyöhyke parisuhteen toimeentulokyvyttömän osapuolen tukemiseksi. Tällainen avustus ei pääsääntöisesti, ilman painavia syitä, saa loukata rintaperillisen lakiosaa.
Lesken erityinen oikeus toimeentuloavustukseen syntyy silloin, kun hän ei saa riittävästi varallisuutta käyttöönsä perintökaaren 3 luvun suojasäännösten nojalla tai perintökaaren 25 luvun maatilaperimyssäännösten nojalla (ks. maatilaperimys). Kun toimeentuloavustus korvaa puuttuvan asumisturvan, se voi olla huomattavan korkea.
Vastaava oikeus avustukseen on myös perittävän avopuolisolla. Tällöin avustussäännös korvaa muun etuuden, ja vaikka se nytkin on harkinnanvarainen, sen sidonnaisuus muihin järjestelmiin oikeuttaa alhaisempaan soveltamiskynnykseen kohtuullisuusarvioinnissa.
Tällöinkään rintaperillisen lakiosasuojaa ei saa loukata ilman painavia perusteita. Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon perittävän kihlakumppanin, eloonjääneen puolison tai avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat.
Työhyvitys. Työhyvitys poikkeaa varsinaisista avustuksista ensisijaisesti siten, että kysymyksessä on perittävän hyväksi tämän eläessä tehdyn työn hyvittäminen perinnönjaossa. Säännös on yleinen, ja se koskee kaikenlaista perittävän hyväksi jatkuvaluonteisesti tehtyä työtä. Hyvitys on harkinnanvarainen, tehdyn työn laadusta ja määrästä sekä jäämistön laadusta ja määrästä riippuva etuus. Se on erotettava perillisen mahdollisesta palkkasaatavasta, joka toteutetaan saatavana pesänselvityksen yhteydessä.
Työhyvitystä voidaan maksaa vain työpanoksesta , jonka perillinen on antanut 18 vuoden täyttämisen jälkeen. Hyvitystä voidaan maksaa enintään viideltä vuodelta ja enintään kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa tehdystä työstä.
Erikseen on huomattava, että työhyvitys on oikeudellisesti vain jäämistöoikeudellinen etuus. Sitä ei voida pitää palkkana eikä sen viipyminen jaon pitkittyessä oikeuta korkoon.
Avustusten toteuttaminen. Avustuksia on pääsääntöisesti vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Testamentinsaajaan ja testamenttiin rinnastuvan lahjan saajaan kohdistuvista avustusvaatimuksista on erilliset määräykset. Silloin, kun perinnönjako ei ole tarpeen, leski voi vaatia avustusta myös osituksessa.
Käytännön merkitys. Avustusjärjestelmää on aikaisemmin käytetty varsin vähän. Vanhusväestön lisääntyessä ovat etenkin perittävän viimeisten vuosien pidempiaikaiseen auttamiseen perustuvat avustusvaatimukset käytännössä lisääntyneet. Alun perin työhyvityksen yhdeksi tyyppitilanteeksi kaavaillut maatilaperimyksen korvaavat hyvitykset ovat harvinaisia.
Kirjoittaja: Ahti Saarenpää