Oikeustiede:avioton lapsi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kielenkäytön kehitys. Suomen lainsäädännössä ja tuomioistuinratkaisuissa käytettiin 1970-luvulle asti kankeahkoa ilmausta avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, Se oli näkyvillä jo aihepiiriä koskevan perussäädöksen otsikossa (laki avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista, 173/1922). Tästä ilmauksesta muodostettua lyhennesanaa au-lapsi käytettiin hallinnossa (esim. syntymätodistuksissa ja lastenvalvojien laatimissa asiakirjoissa) ja oikeuskirjallisuudessa. Sama koski ilmausta ‘avioton lapsi’. Viimeksi mainitut ilmaukset (au-lapsi ja avioton lapsi) saattoivat esiintyä myös korkeimman oikeuden ratkaisujen tiivistelmissä, ns. otsikoissa.

Nykyisin lapsen syntyperään pohjautuviin erotteluihin suhtaudutaan Suomen oikeudessa torjuvasti. Kielen tasolla yhdenvertaisuustavoite tarkoittaa, että lapsen syntyperään liittyviä, leimaavaksi koettuja ilmauksia pyritään välttämään juridisessa kielenkäytössä. Tämä ilmeni jo 1970-luvulla siten, että ilmausta avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei enää käytetty vuoden 1975 isyyslaissa (700/1975). Siinä puhuttiin "lapsesta, jonka osalta isyyttä ei ole todettu 2 §:n nojalla"(4 § 2 mom.). Toisaalta sanoja ”avioliiton ulkopuolella” on vaikea välttää kaikissa tapauksissa. Niinpä vuoden 2022 vanhemmuuslain (775/2022) 27 § alkaa: ”Jos lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja…”.

Erottelun juridinen merkitys. Tasa-arvotavoitteesta huolimatta em. kielenkäytön ilmentämä erottelu ei ole täysin menettänyt juridista merkitystään. Isän ja lapsen välisen suhteen perustaminen on säännelty erikseen tilanteissa, joissa vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään. Niin ikään lapsen huolto määräytyy lähtökohtaisesti sen mukaan, ovatko vanhemmat keskenään laillisessa avioliitossa vai eivät (L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 6 § 1 mom.). Myös avoparin lapsen huoltaja on äiti, jos muuta ei ole erikseen päätetty.

Monissa ulkomaisissa oikeuskulttuureissa lapsen ja isän (osin myös lapsen ja äidin) välisen oikeussuhteen vahvistaminen oli aiemmin voimakkaasti rajoitettua erityisissä siittämisolosuhteissa. Tämä heijastui alan juridisessa termistössä siten, että au-lasten piirissä erotettiin erityisiä kategorioita, joita kuvattiin omilla termeillään. Näitä olivat mm. aviorikoslapsi (avioliittoa rikkoen siitetty lapsi) ja sukurutsalapsi (vanhemmat liian läheistä sukua keskenään). Suomessa tällaiset termit eivät ole olleet juridisessa käytössä.

Toisaalta maassamme tunnettiin aiemmin muunlaisia kategorioita. Tällaisia olivat kihlalapsi, aviolupauksin siitetty lapsi, väkisinmakaamisessa siitetty lapsi ja salavuoteudessa siitetty lapsi. Viimeksi mainitussa tapauksessa erotettiin lisäksi erityinen alaryhmä: sellaiset salavuoteudessa siitetyt lapset, joiden vanhemmat olivat myöhemmin kihlautuneet tai äiti oli myöhemmin saanut aviolupauksen, mutta jompikumpi vanhemmista oli kuollut ennen vihkimistä (ks. HelinM2016 s. 7)

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila