Oikeustiede:aukkoteoria/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Poikkeuslakijärjestelmää l. mahdollisuutta säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä mutta tavallisella lailla poikkeus perustuslain säännöksestä (de facto muutos valtiosääntöön) mutta niin, että perustuslakiteksti pysyy entisellään, on käytetty koko itsenäisyyden ajan. Sen käyttösäännöt ovat vähittäin kehittyneet perustuslakivaliokunnan tulkinnoin. Tunnetuimpia säännöistä on havainnollistettu "aukkoteorialla". Se puolestaan liittyi luontevimmin perusoikeuksia rajoittaviin poikkeuslakeihin.

Valtiosääntöoikeudellisessa kirjallisuudessa on puhuttu poikkeuslailla "perusoikeuksien suojamuuriin" tehtävästä aukosta: kun halutaan rajoittaa perusoikeutta esimerkiksi säätämällä omaisuudensuojan vastaiseksi tulkitusta omaisuuden käyttörajoituksesta, asia toteutettiin poikkeuslailla. Sen voimaantulon jälkeen lainsäädännön kohteena olevien omistajien omaisuudensuojaan oli siten syntynyt ”aukko”. Käsitteistö on peräisin Paavo Kastarilta. Hän kuvasi perusoikeusjärjestelmää todeten, että sen takaamaan perusoikeuksien suojaukseen, "suojamuuriin", voidaan tehdä aukkoja poikkeuslailla.

Sinänsä aukkoteoria ei ole perusoikeussidonnainen. Käytännössä perusoikeusjärjestelmä oli tämän päättelytavan keskeinen soveltamisala varsinkin ennen EU-sopimusten voimaansaattamislakeja liitännäisjärjestelyineen. Nyttemmin vuoden 2000 perustuslain voimassaolokaudella poikkeuslakeja vältetään, ja mahdolliset ristiriidat perustuslain ja hallituksen esittämän lain välillä poistetaan eduskuntakäsittelyvaiheessa.

Poikkeuslakien käyttöalaksi ovat jääneet lähinnä kansainvälisten sopimusten voimaansaattamislait. Tälläkin alalla poikkeuslakien käyttö saattaa minimoitua, koska perustuslain tarkistuksen yhteydessä toteutettiin poikkeuslakien välttämiseksi sääntely kansainvälisen velvoitteen sisältämien merkittävien valtion täysivaltaisuuden rajoitusten hyväksymisestä ja voimaan saattamisesta tavallisella lailla, joka hyväksytään 2/3 enemmistöllä eduskunnan täysistunnossa (PeL 94.2 § ja 95.2 §). Toistaiseksi ei ole ennakkotapauksia siitä, soveltuuko aukkoteoria ehkä myös tämäntyyppisiin tavallisiin lakeihin.

Aukkoteorian varsinainen tehtävä on vastata kysymykseen, miten poikkeuksen jatkolaajennukset on säädettävä. Saattoi näet sattua, että tärkeät yhteiskunnalliset intressit vaativat joko määräaikaiseksi säädetyn poikkeuslain voimassaolon jatkamista tai poikkeuksen sisällön laajentamista entisestään. Aukkoteorian alkuperäinen muoto vastasi tähän säännöllä, jonka mukaan kaikki aukon laajennukset, määräaikaa pidentämällä tai poikkeuksen alaa laventamalla, vaativat uuden poikkeuslain eli perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Käänteisesti taas, jos aukkoa haluttiin supistaa tai aukko poistaa kokonaan kumoamalla poikkeuslaki, tämä voitiin toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Aukkoteoriaa kehitettiin perustuslakivaliokunnassa alkuperäismuodosta vähäiset perusoikeuden lisärajoitukset tavallisella lailla sallien. Vähäiset tai merkityksettömät aukon laajennukset voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (esim. PeVL 37/1992).

Aukkoteorian käyttöala on vakiinnutettu perustuslakivaliokunnan standardimääritelmällä: "Valtiosääntöoikeudellinen aukkoteoria liittyy perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyihin poikkeuslakeihin. Tällaista lakia voidaan valiokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan muuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jollei muuttavalla lailla laajenneta sitä poikkeusta, joka muuttavalla lailla on tehty perustuslakiin. Sellaiset kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka merkitsevät perustuslakipoikkeuksen vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ja asiallista merkitystä ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi (PeVL 30/1998 vp, s. 2/I, PeVL 31/1998 vp, s. 5)". PeVL 8/2006.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita