Oikeustiede:asianajaja
asianajaja
| asianajaja |
Asianajajalain (496/1958) 1 §:n 1 momentin mukaan asianajaja on se, joka on maan yleisen asianajajayhdistyksen jäsenenä merkitty asianajajaluetteloon. Laissa tarkoitettu yleinen asianajajayhdistys on Suomen Asianajajaliitto. Ammattinimike ”asianajaja” ja toimiston nimitys ”asianajotoimisto” on varattu rangaistuksen uhalla vain liiton jäsenten käyttöön (asianajajalain 11 §). Asianajajat saavat ilman erillistä lupaa esiintyä tuomioistuimissa asiamiehinä ja avustajina. Suomen asianajajalaitos ei rakennu asianajajamonopolin varaan. Liittoon kuulumattomat lakimiehet voivat hankkia toimiluvan (luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja).
Asianajan kelpoisuusehdot on määritelty asianajajalaissa ja Suomen Asianajajaliiton säännöissä. Niiden mukaan henkilön tulee olla 25 vuotta täyttänyt maassa asuva, oikeustieteen maisterin tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon suorittanut henkilö, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan ja on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Lisäksi edellytetään, että asianomainen on suorittanut hyväksyttävästi asianajajatutkinnon ja että hänellä on tarpeellinen taito ja käytännön kokemus asianajajan toimen harjoittamiseen. Vaatimuksena on tältä osin ollut vähintään neljän vuoden toiminta oikeudenhoidon alalla tutkinnon suorittamisen jälkeen, josta vähintään kaksi vuotta asianajajan apulaisena tai sitä vastaavissa tehtävissä. Asianajajan tulee voida itsenäisesti harjoittaa tointaan. Sen vuoksi asianajajaksi ei hyväksytä virassa tai toimessa olevaa, jolta puuttuu tarpeellinen toimintavapaus. Myös muussa EU-maassa lakimiestutkinnon suorittanut voidaan erityisin ehdoin hyväksyä asianajajaksi.
Hakemuksen asianajajaksi ja Suomen Asianajajaliiton jäseneksi pääsystä ratkaisee liiton hallitus paikallisosaston annettua hakijasta lausuntonsa. Kielteisestä päätöksestä voi valittaa Helsingin hovioikeudelle.
Asianajajalain 6 §:n mukaan asianajajayhdistyksen, ts. Suomen Asianajajaliiton hallituksen on valvottava, että asianajajat esiintyessään tuomioistuimissa tai muun viranomaisen luona sekä muussakin toiminnassaan täyttävät velvollisuutensa. Asianajajan on annettava valvontaa varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset hallitukselle ja alistuttava toimistonsa tarkastukseen, milloin sitä pidetään tarpeellisena. Myös oikeuskansleri voi vaatia liittoa ryhtymään toimenpiteisiin velvollisuutensa laiminlyönyttä asianajajaa vastaan. On myös mahdollista, että aloite kurinpitotoimiin tulee tuomioistuimen taholta.
Kurinpidollista valtaa käyttää Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta. Sen määräämistä seuraamuksista asianajaja voi valittaa Helsingin hovioikeuteen.
Käytetyt lähteet:
Laki asianajajista (496/1958)Kirjoittaja: Markku Fredman
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:asianajaja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:asianajaja.)