Oikeustiede:aineellinen oikeudenmukaisuus
aineellinen oikeudenmukaisuusEU-oikeus
| aineellinen oikeudenmukaisuus |
Aineellinen oikeudenmukaisuus on abstraktilla tasolla arvoihin kytkeytyvää hyväksyttävyyttä, joka ei ole sidoksissa yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Aineellinen oikeudenmukaisuus konkretisoituu oikeusperiaatteiden sisältämissä hyväksyttävyyselementeissä. Hyväksyttävyyselementtien moraalinen painoarvo vaihtelee eri periaatteiden välillä, absoluuttisesta heikkoon. Aineellinen oikeudenmukaisuus EU-oikeusjärjestelmässä kytkeytyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen toiseen artiklaan, jossa oikeudenmukaisuuden todetaan olevan Euroopan unionin jäsenvaltioille ominainen piirre. Oikeudenmukaisuuden arvopohjana Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa toimivat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeuksien kunnioittaminen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen toisen artiklan arvot sisältävät sekä aineellisen- että muodollisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuudet, ja näiden ulottuvuuksien yhtäaikainen toteutuminen on edellytys tosiasialliselle oikeudenmukaisuudelle.
Konkreettisella tasolla oikeutta sovellettaessa ja tulkittaessa aineellinen oikeudenmukaisuus edellyttää viranomaisilta subjektiivisten tekijöiden huomioonottamista osana jokaisen tapauksen yhteydessä suoritettavaa yksilöllistä tapauskohtaista kokonaisarviointia.
Aineellinen oikeudenmukaisuus vastaa subjektiivisten tekijöiden huomioinnin kautta konkreettisella tasolla kysymykseen, millaisia tapauksia voidaan pitää yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen samanlaisina, ja millaisia tapauksia voidaan pitää erilaisina.
Eurooppalaisten tuomioistuinten oikeuskäytännössä aineellisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen tosiasiallisella tasolla on liitetty suhteellisuusperiaatteen ja rangaistusten yksilöllistämisen periaatteen noudattaminen. Suhteellisuusperiaate toimii modernille konstitutionalismille tyypillisesti tasapainottavana instrumenttina, joka määrittää tasapainon arvojen ja politiikkojen välillä. Aineellinen oikeudenmukaisuus on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muodollista oikeudenmukaisuutta ilmentävien oikeusperiaatteiden kanssa, joilla taataan prosessuaalisen oikeusturvan toteutuminen.
Aineellisen oikeudenmukaisuuden arvioinnilla on EU:ssa erityisen merkittävä rooli rikos- ja hallinto-oikeudellisten seuraamusjärjestelmien alueilla. Seuraamusjärjestelmät edellyttävät, että viranomaiset ottavat huomioon tapauskohtaisessa kokonaisarvioinnissaan retributiivista rangaistusteoriaa kuvastavia tosiseikkoja. Retributiiviset teon tekijän syyllisyyteen kytkeytyvät subjektiiviset ominaisuudet ja olosuhteet kuvastavat hyväksyttävyyttä, joka vaikuttaa teon tosiasiallisen vakavuuden määrittelyyn. Subjektiivisten tosiseikkojen arvioinnin avulla voidaan erotella tosiasiallisesti samanlaisia ja erilaisia vakavuusasteita ilmentävät teot.
Subjektiivisten ja objektiivisten seikkojen huomiointi päätöksenteossa mahdollistaa sen, että päätöksenteossa voidaan saavuttaa tosiasiallisesti oikeudenmukainen seuraamusten taso.
Käytetyt lähteet: Sopimus Euroopan unionista (konsolidoitu toisinto 2016) EYVL C 202Kirjoittaja: Kukka Kuusela
Erikieliset vastineet
| Material fairness | englanti (English) | |
| Equite substantielle | ranska (français) | |
| Materiell rättvisa | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- hyväksyttävyys
- muodollinen oikeudenmukaisuus
- oikeudenmukaisuus
- rangaistusten yksilöllistämisen periaate.
- suhteellisuusperiaate
- tosiasiallinen oikeudenmukaisuus
Käytetyt lähteet
EYVL C 202, EU:C:2003:333, EU:C:2004:614, EU:T:2011:475, EU:T:2014:254, EU:T:2015:513, EU:C:2004:415, EU:C:2018:238, EIT2019, McMahonC2016, MöllerK2012, SomekA2014
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:aineellinen oikeudenmukaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:aineellinen oikeudenmukaisuus.)